Tänään minun tieni vei pitkospuille. Ensin työpaikan tykytoiminnan merkeissä Lammassaareen ja illalla vielä oman perheen voimin Alppiruusupuistoon.
Lammassaaren pitkospuut olivat tähän asti olleet vain laulusta tutut, mutta reittihän oli mitä hurmaavin ja muutenkin Vanhankaupungin kosken ympäristö oli kiehtoisa. Pitäisi selvästi useammin lähteä itään tutustumaan. Taidetaan joku kerta vielä mennä tuonne koko perheen voimin.
Alppiruusupuisto taas on tuttuakin tutumpi retkikohde. Tosin näin kukinta-aikaan aivan liian täynnä ihmisiä minun makuuni. Ihana ihmeellinen satumaailmahan tuo jättimäisten pensaiden reunustama puisto oli. Pitkospuita kulkiessa tulee aina mielikuva siitä, että onkin tipahtanut yhtäkkiä Liisan Ihmemaahan.
Ihanassa auringonpaisteessa ulkoilu voitti kyllä toimisto-olot. Ja veikkaan, että tänään ei tarvitse unta houkutella. Päiväkodissa käytännössä koko päivän pihalla riehunut lapsi, josta viimeiset mehut tiristettiin potkupyöräilyllä tsippasi jo sänkyynsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!