Ehdoton sääntö hyppimisessä meillä on se, että trampalla hypitään yksi kerrallaan. Ei tosiaankaan niin, että tuo meidän 18 kiloinen pomppisi tuplat painavampien serkkujen jaloissa. Trampoliinin kunnosta pidetään myös huolta. Tuulen kuljettamat roskat siivotasn pois, turvaverkon kuntoa tarkastetaan säännöllisesti ja turvaverkko on myös punottu kiinni hyppymattoon niin etteivät jalat vahingossakaan pääse liukumaan jousten väliin.
Viime viikkoisella lomamatkallamme törmäsimme pariinkin vapaassa käytössä olleeseen trampoliiniin ja huomasimme, että nuo meille aika helposti maalaisjärjellä selittyvät säännöt eivät olleetkaan muissa perheissä niin itsestäänselviä. On aika vaivaannuttavaa joutua selittämään aikuisille ihmisille, miksi meidän lapsemme ei hypi heidän lasten kanssa samassa trampoliinissa. Hämmästyttävää myös oli se miten epämääräisesti turvaverkot oli paikoilleen kiinnitetty. Niin ja näin roikkuvat turvaverkot ja pari voltteja yhtäaikaa trampalla heittävää lasta ei ihan ollut sellainen näky johon halusin lapseni päästää.
Tänä kesänä omaan Facebookfeediini ei ole tullut yhtään trampoliinimurtumaa, mutta yleensä niitä joka kesä sinne tulee. Yleensä myös lööppein päätyy vuosittain joku nyyhkykirjoitus trampoliinionnettomuuksista ja kirjoitteluista trampoliinien vaaroista. Itse toivoisin, että lehdissä ennemmin kirjoitettaisiin vaarallisuuden päivittelyn asemasta siitä miten trampoliinista saadaan turvallinen. Yksinkertaiset säännöt, vanhempien valvonta ja trampan kunnosta huolehtiminen tekevät jo hyppimisestä ihan eri tavalla turvallisempaa eikä kuitenkaan tee hyppimisestä yhtään vähemmän hauskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!