4

Kolme minuuttia sitten lapsella tuli täyteen neljäs vuosi maallista vaellusta. Tässä kohtaa piti ihan käydä lunttaamassa mitä kaikkea olen kertonut kolmevuotiaasta ja sitten piti pohtia, että mitäs tässä nyt onkaan tapahtunut. Vuoden aikana ja missä me tällä hetkellä tuon pienen ihmisen kanssa ollaan.

Nelivuotias pellavapää, joka lastenhuoneen on valloittanut on täynnä energiaa. Lapsi juoksee, hyppii, kiipeää, temppuilee ja kikkailee aina kun siihen mahdollisuus tarjotaan ja usein myös silloin kuin ei tarjota. Lapsi hoksasi miten pyörällä ajetaan ilman apupyöriä, mutta edelleen alisuoriutumiseen taipuvaisena ei taitoaan vieläkään mielellään esittele. Kesäloman aikana lapsi pääsi jyvälle uimisesta ja kiipeily on parasta maailmassa ja suuri surku onkin se, ettei asuntoomme saa mihinkään tehtyä kiipeilyseinää.

Edelleen lapsi on karkeamotorisesti edellä hienomotorisia taitoja, mutta vuoden aikana yhä useammin paperille ilmestyy edes jotain pääjalkaisia muistuttavaa ja lapsi on opetellut kirjoittamaan nimensä. Askartelu, piirtäminen ja muovailu ovat kuitenkin pojalle mieluisia ja lempiharrastus onkin perheen yhteinen kuviskerho. Oman nimensä lisäksi lapsi on opetellut myös ilolla kirjaimia ja harjoitellut laskemista. Sanoista löytyy myös tavujen rytmiä ja lapsi on oppinut hahmottamaan, että ihmiset puhuvat eri kieliä ja tunnistaa puhuttuna usein ruotsin ja englannin.

Lapsen oma luonne tullut yhä selvemmin esiin. Huonon huumorintajunsa se ainakin näyttäisi perineen vanhenmiltaan. Pinna on edelleen usein lyhyt ja luonne jääräpäinen. Pääsääntöisesti lapsi suhtautuu vieraisiin epäluuloisesti ja sen olemme hänelle sallineet. Kuitenkin nyt ihan parin viimeisen kuukauden aikana lapsi on kuitenkin yllätykseksemme alkanut jutella myös vieraille. Samalla myös rakkaimmat ihmiset ovat alkaneet saada enemmän hellyydenosoituksia ja lapsi myös helposti kiipeää syliin tankkaamaan läheisyyttä silloin kun näemme niitä läheisiä, joiden kanssa emme päivittäin ole tekemisissä. Omien vanhempien ja kissan rinnalla lapselle tärkeimpiä näyttäisi olevan kestosuosikki mummi, mummo lemmikkeineen, enon perhe ja kummisetä avovaimoineen. Onneksi lauantaina saadaankin juhlia synttäreitä kaikkien näiden tärkeimpien läsnäollessa.

Ystävien merkitys on kasvanut ja nyt selvästi lapsi myös alkaa näyttää että hänellä on oma maku ystävien suhteen. Päiväkodissa lapsella tuntuu olevan oma sosiaalinen seurapiirinsä ja perhetuttujen jälkeläisten kanssa touhuttaessa alkaa tulla yhä selvemmin esiin se, että toisten lasten kanssa leikit sujuvat paremmin kuin toisten. Yhteisleikkiä ja yhteisiä sääntöjä pitää  edelleen opetella vaikka yhä useammin lapset saavat yhteisen leikin aikaan helposti.

Vuoden aikana leikkeihin on tullut selvästi agressiivisempi ote. Taistelut, ammuskelut ja miekkailut ovat arkipäivää vaikka me vanhemmat edelleen pidetään kiinni siitä, että emme osta pyssyjä leluksi. Näemmä se kepeillä ammuskelu kuitenkin luistaa ihan riittävän hyvin näinkin. Lapsi myös leikkii yllättävänkin monimutkaisia juonellisia leikkejä joko roolileikkinä tai ukkeleiden kanssa. Kulunut vuosi toi lastenhuoneeseen pikkulegot sekä Turtlesit. Autoleikit ovat jääneet oikeastaan kokonaan ja kotona yleensä leikitäänkin Turtlesien tai Oktonauttien seikkailuja. Agressiivisempien leikkien rinnalla on kuitenkin edelleen säilynyt hoivaleikit ja uutena innostuksen kohteena pojalla on My Little Ponyt, joiden kanssa tosin pitkään lapsi myös työsti sitä saako poika leikkiä tyttöjen leluilla.

Päiväkodissa lapsi on siis päässyt oppimaan hurmaavasti tyttö-poika-jaottelut, mutta meidän iloksemme ja yllätykseksemme on kuitenkin melko rohkeasti pitänyt kiinni siitä, että hän voi tykätä juuri niistä asioista, jotka itselle parhaiten sopii. Muutenkin tämän vuoden puolella on tullut selväksi, että lapsella on aika tarkka maku ja hän ei mielipidettään herkästi vaihda. On myös turha kuvitella, että lapsi käyttäisi vaatteita, jotka eivät hänen mielestään ole kivoja. Lapsen makuun olevassa asussa housuina on leggarit ja yläosassa t-paita tai huppari. Päässä on pipo tai päiväkodissa lippis. Plussaa on jos vaatteiden kankaissa on kuoseja ja paidoissa supersankariprinttejä. Itsevalittu asukokonaisuus koostuukin usein esim. raidallisista leggareita, autokuosisesta trikoopaidasta ja sen päälle kiskotusta supersankaripaidasta. Myös kaikki rooliasumaiset elementit ovat selvästi lapsen mieleen ja näissä kohdissa ollaan annettu lapsen toteuttaa itseään jos vaatteet vain ovat säähän ja tarkoitukseen sopivat.

Elo tämän tuoreen nelivuotiaan kanssa on välillä melkoista taistelua, mutta yhä useammin löydämme myös itsemme ihmetelemästä miten rentoa tämä meidän perhe-elomme voikaan olla. Meidän perheestämme on tullut hyvinkin toimiva pieni yksikkö, jossa kaikilla tuntuu olevan yhteiset kiinnostuksen kohteet. Vapaa-ajalla lapsi haluaa seikkailla. Seikkailuiksi riittää usein ihan vain retki luonopolulle, mutta lapsi on myös aina valmiina lähdössä pidemmillekin reissuille. Jos ollaan kotona niin sitten leikin ohessa ohjelmaan saisi kuulua pelaamista, lukemista, askartelua ja leffailtoja. Kun vuosi sitten totesin, että uhmasta huolimatta joka päivä ollaan saldossa plussan puolella niin voin edelleen lopuksi vain todeta samaa. Meillä asuva nelivuotias on ihan mahtava tyyppi, jolla on yhtäaikaa pää pilvissä ja jalat maassa. Vai mitä te sanotte tyypistä, joka pohti pitkään syntymäpäivänsä toivepuuhaa ja teki lopulta valinnan ravintolassa etanoiden syömisen ja kahvilaan korvapuustille menemisen välillä?