Norsun muisti

Lapsi täyttää huomenna neljä ja heräsin pohtimaan sitä miten lapsi muistaa tämän kesän. Lapsen muisti tuntuu olevan norsujen koulukuntaa, mutta on täysin normaalia, että nykyiset muistot eivät vielä kaikilta osin ole pysyviä. Pikku hiljaa niitä pysyviä muistoja kuitenkin alkaa tulla.

Omat ensimmäiset muistoni pystyn ajoittamaan kesään, jolloin myös täytin elokuussa neljä. Tuolloin nimittäin isoisäni kuoli. Pitkään luulin, että ensimmäinen muistoni on papan hautajaiset ja se kun lähdimme kulkemaan arkun perässä kohti hautausmaata. Sittemmin tajusin, että muistan kuitenkin papan elävänä ja muistot ovat nimenomaan omiani eikä kuvien tuomia. Muistan ambulanssin, joka haki papan sairaalaan ja muistan myös sen miten olen syntymäpäiväni istunut mummon kanssa Huvikummun portailla ja mummo käski minun kuunnella kirkonkellojen soiton alkua, koska silloin tiedämme, että äiti ja mamma ovat tulleet ruumisauton perässä kirkolle. Muistan myös sen miten mummoni kertoi samalla miten hänen lapsuutensa hoitamattomat korvatulehdukset ja puhjennut tärykalvo aiheuttivat sen ettei mummo enää kuullut kellojen soittoa niin hyvin. Muistot eivät ole siis mitenkään iloisia ja siksi ne varmasti osaan janalle sijoittaa. Ensimmäiset pysyvät muistot ovat kuitenkin minulle rakentuneet varmasti silloin kun olin kolmevuotias, joten voisi kuvitella, että pojallakin yhä enemmän pysyviä muistoja alkaisi syntyä.

Kuvittelisin, että poika ainakin muistaa viikon mummin ja serkun kanssa mökillä, tai pätkiä siitä. Kesän pyöräreissu, kevään Lontoonmatka  taitavat myös jäädä mieleen, mutta veikkaan, että vuosi sitten taphtunut päiväkodin vaihto kaikessa jännittävyydessään hautautuu jonnekin mielen sopukoihin. Enää lapsi ei ainakaan kuvasta osannut nimetä ryhmäläisiään tai hoitajiaan.

Lapsen muisti tuntuu myös poimivan outoja asioita mieleen. Keväällä Lontoossa tajusimme, että lapsi muisti yllättävän paljon vuoden takaiselta reissulta ja osasi kertavisiitin jälkeen jo odottaa esim. museon dinosauruksia ja tiesi missä iso Tyrannosaurus oli odottamassa. Sunnuntain pyöräreissulla lapsi osasi kertoa isälleen, että olemme syöneet pojan kanssa jäätelöt eräällä aukiolla vaikka lähestyimme aukiota eri suunnasta ja metron asemasta pyörillä. Ahvenanmaalle matkattaessa lapsi osasi hämmästykseksemme suunnistaa yhteysaluksessa suoraan kahvilaan sen perusteella, että olimme edellisenä vuotena matkustaneet vastaavalla.

Mielenkiinnolla odotan miten lapsi tätä kesää tulee jatkossa muistelemaan. Vai onko nyt norsunmuistinen lapsi tullutkin isäänsä. Äsken kysyessäni mies ei nimittäin ihan liiaksi varhaisesta lapsuudestaan muista. Tai sitten se ei vain jaksanut vastata vaikeita kyselevälle vaimolle. Niin sen lapsikin tekee kun äiti yrittää illalla tivata mitä päiväkodissa tapahtui päivän aikana. Norsun muisti osaa jo nyt olla kovin valikoiva halutessaan.