Reseptin olen poiminut Valion sivuilta, mutta siellä kyllä on melkoinen virhe paistoajassa eli sellainen kymmenisen minuuttia riitti meillä ainakin hyvin. 20 minuutin paistoajalla saisi kyllä olla käytössä melkoisen tuulella käyvä uuni.
Intiaanisokeri ja speltti maistuivat omaan suuhun hyvältä. Ei liian makealta, mutta sopivasti. Makealle perso jälkeläinen ei ensipuraisulta pikkuleipään ihastunut, mutta lopullisena tuomiona tuli kuitenkin puoltoääniä. Ohjehan oli hyvin helppo tehdä kasaan ja koska makeus oli sopivampi mitä tähän astisissa vakkaripikkuleivissäni veikkaan, että nuo pääsevät meidän leivontalistalle jatkossakin.
Niin ja jos otsikko ei ihan auennut niin potti on tuo tarjoiluastia. Karjalaisittain siinä on tavattu tehdä liharuokaa, jonka muu maa tuntee tuttavallisemmin karjalanpaistina. Ruukku (ja toinen samanlainen) ovat isovanhempieni vanhat ja teetetty soden jälkeen lahjaksi mummolleni äijäni tekemien piirustuksien mukaan. Alkuperäiset potit kun eivät enää evakkokyytiin mahtuneet. Sen verran olen tainnut periä geenejä ainoalta varsinaissuomalaiselta isovanhemmaltani ettei lihapotti oikein omaan suuhun maistu, mutta ruukut ovat kyllä hurmaavat. Varsinkin kun niissä kulkee mukana tarina isovanhemmista.
On kovin mukavaa lukea tuo potti otsikosta. Kun joskus tuntuu, että niin kovin harva tietää, mikä tai mitä lihapotti on.
VastaaPoistaMulle kyllä kunnon lihapotti ihan maistuu, mutta isoisävainaan tapa "herkutella" sivelemällä lihapotissa tunteja pehmeäksi muhinutta sianihraa riisipiiraan päälle jää kyllä kokeilematta. Kaurakiisselikin jäänee ikiajoiksi perimätiedoksi ja evakkoemäntien fiilistelypitojen ruuaksi.