Lapsi on ollut keskiviikosta asti napakassa kuumeessa, mutta nääpiöille tyypilliseen tapaan vauhti ei hidastu kuin hetkellisesti kuumeen koputellessa 40 astetta. Mies kotoili keskiviikona ja eilen minä otin kopin kotivastuusta. Olen huonolla menestyksellä yrittänyt passivoida lasta elokuvien ääreen joten pakko oli vain luovuttaa ja antaa lapsen touhuta. Siihen touhuamiseen liittyi oleellisesti leikki, jossa Legofiguurit jäivät vangeiksi kupliin, joten jouduin tonkimaan eteisen kaapista suklaamunien yllätyskoteloita. Samalla käteen osui myös parin viime kesän aurinkolasit.
Etualan siniset Babiatorsit ostin kaksi vuotta sitten. Koko on on isompi eli 3-7 kun lapsihan on tunnetusti isopäistä sorttia. Kertasovituksen jälkeen lasit jäivät kuitenkin hyllyyn koska lasit nojasivat poskiin eivätkä nenään. Keskellä näkyvät pinkit Cebet käytiin hakemassa sitten optikkoliikkeestä ja tällä kertaa matkassa oli nääpiö sovittajana. Lasit kuitenkin hävisivät edellistalven aikana minun aurinkolasieni kanssa joten kävimme hakemassa lapselle uudet Cebet vähän isommassa koossa. Vanhat lasitkin lopulta löytyivät yhden veskan sivulokerosta joten nyt kaapista käteen osui kolmet lasit.
Hämmentävää kyllä kaksi vuotta kaapissa marinoidut Babiatorsit olivat muuttuneet nyt sopiviksi. Kaipa nenä ei ole enää niin matala ja pään muoto on muuttunut vähemmän palloksi. Molemmat Cebetkin toimivat edelleen eli nyt saadaan vietyä yhdet lasit autoon pysyvästi, yhdet päiväkotiin ja kaiken järjen mukaan kotonakin pitäisi varalla olla vielä yhdet. Ja nyt lapsi jopa on motivoitunut laseja käyttämään. Ilmeisesti nenän lisäksi vihdoin myös järki on kasvanut sen verran, että lapsi hoksaa että auringossa kärvistelyyn on toinenkin vaihtoehto.
Seuraavaksi voisikin kaivaa omat aurinkolasit esille. Sen verran ajattelin nyt ottautua optikon suositukseen olla ilman laseja, että taidan ostaa itselleni jotkut härskit lasit ilman vahvuuksia. Vahvuuksilla olevien aurinkolasien kanssa kun on aina oikeastaan joutunut tekemään jonkun kompromissin. Ja samalla kun mennään katsomaan minulle aurinkolaseja mennään katsomaan pojalle toista haastavaa ostoskohdetta eli uutta pyöräilykypärää. Nykyinen Nutcase on kaksi vuotta vanha sen verran ollut menossa mukana, että päätettiin miehen kanssa uusia se jo tässä vaiheessa vaikka kunnolla kypärän kanssa ei olekaan kaaduttu. Emme myöskään oikein ole olleet tyytyväisiä kypärän istuvuuteen, lapsi saa turhan helposti työnnettyä kypärän pois otsaltaan, joka ei suinkaan ole tarkoituksen mukaista. Isopäinen lapsi joutuu kypärän hakemaan jo aikuisten puolelta, mutta istuvuutta haittaa se, että pää ei korkeudesta vastaa aikuisen päätä. Kaipa sitä kuitenkin sovittelemalla joku hyvä löytyy tai edes sellainen joka istuu päähän ja jonka tyylitietoinen nuorimies hyväksyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!