Suhde nurin

Kun on vuorokauden sisään istunut kahdeksan tuntia junassa ja nukkunut viisi voisi olla vahvasti sitä mieltä, että lukujen olisi syytä mennä toisinpäin. Ja tuohon kun vielä yhdistää sen, että samaisen vuorokauden aikana on myös puhunut kuusi tuntia ääneen seminaaritilan edessä niin kotiin tullessa oli valmis toteamaan, että lapsenihan on oikea renesenssinero ja onnistunut ikuistamaan väritystyöhönsä täydellisesti äitinsä habituksen.

Vähän sameat silmät, apaattinen ilme ja erittäin nuhjuinen olemus. Check, check ja check.

Noin muuten nuo ääriviivaukkelit ovat osoittautuneet todella hauskoiksi. Tavalliset värityskuvatkin ovat kivoja, mutteivat välttämättä auta lasta kehittymään muuten kuin tarkempana kynänkäyttäjänä. Noiden ukkeleiden avulla olemme saaneet lapsen pohtimaan paljon enemmän sitä mitä kaikkea ihmistä piirtäessä pitääkään huomioida. Ja miten esimerkiksi värejä käyttämällä voi luoda mielikuvia vaatteista. Ja itseasiassa noiden piirtely on aika hauskaa yhteistä puuhastelua.

Ensin siis aikuinen tuhertaa paperille liudan ukkeleiden ääriviivoja ja sitten lähdetään täydentämään. Viimeeksi meillä oli molemmilla omat paperit ja itseasiassa esimerkin voima toimi yllättävän hyvin kun lapsi innostui kokeilemaan muutenkin mallista piirtämistä noiden ukkeleiden lisäksi. Tusseiksi ja muutenkin askartelutarvikkeiksi suosittelen lämpimästi Ikean valikoimia. Kohtuuhintaisia, käteensopivia ja väriäkin tulee kivasti. Lapsi tosin hoksasi jo ikiaikaisen ongelman eli sen ettei tussipaketeissa tahdo tulla ihonväristä kynää. Pitääkin käydä katsomassa, että vieläkö TopModel-tusseija olisi saatavilla. Niissä kun ainakin joskus oli noita erilaisia nudesävyjä.