En sitten tiedä olenko lapsena liikaa altistunut Raptorin tuotannolle vai muuten menetetty tapaus, mutta kun vaalikoneessa vastaan tuli kysymys ovatko koti, uskonto ja isänmaa tärkeitä arvoja vastasin empimättä että ei niinkään.
Kyse ei ole siitä ettenkö arvostaisi kaikkia kolmesta. Tai no keskimmäisen kohdalla vapautta olla myös uskonnoton. Mutta ehkä se sitten oli se Raptori, joka on saanut arvokolmikon peräkkäin ladeltuna edustamaan jotain sellaista jonka takana minä en halua seistä. Ja nyt meillä sitten on kolme suurinta puoluetta sellaisia, että tosiaankin nuo arvot rulettaa.
Neljä vuotta sitten vaalien jälkeisenä päivänä istuin muskarin päätteeksi kahvilassa lattemammailemassa kavereiden kanssa. Tunnelma pöydässä oli ankea. Monikulttuurinen, seksuaalivähemistöjä sisältävä porukamme eli niin tiiviisti omassa kuplassa että jytky tosiaan tuntui. Nyt fiilis on lähinnä epäuskoinen. Kyllä minä sen Keskustan puolueena ymmärrän, mutta tuota kakkospaikan haltijaa on vaikea hahmottaa. Vaikea on myös hahmottaa, että miten näin pieni kansakunta voi olla niin kahtia jakautunut. Minä oikeasti haluaisin oppia ymmärtämään. Hyväksymään aatetta en kyllä pysty, mutta edes ymmärtämään sen että miksi niin monta tuhatta suomalaista koki Teuvo Hakkaraisen parhaaksi ajamaan omaa asiaansa. Tai että koska minä en pysty parhaallakaan tahdollani löytämään perussuomalaisesta politiikasta muuta kuin näköalattamuutta niin voisiko joku kertoa minulle, että mikä se visio. Millä varmistetaan että töitä on jatkossakin ja että luontoa riittää vielä tulevillekin polville? Vai eikö niillä ole mitään väliä?
Minä haluaisin kuulla miten ne populistiset heitot muutetaan arvokeskusteluksi ja aikanaan myös sanoista teoiksi. Pahaa pelkään, että seuraavassa neljässä vuodessa en kuitenkaan yhtään tässä suhteessa viisastu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!