Tai ainakin heikun keikun.
Meidän perhe kävi tänään teatterissa. Liput oli hankittu jo etukäteen ja lopulta viikonlopusta tuli melko turboahdettu kun heräsimme aamulla Turusta. Saimme kuitenkin itsemme puoleksi päiväksi Helsinkiin ja teatterille ja ehdimme tavata käsiohjelmankin kannesta kanteen ennen näytöksen alkua.
Kuva: Helsingin kaupunginteatteri
Peppi oli oma ihana rämäpäinen itsensä ja lavastus sekä muutenkin esityksen visuaalinen puoli oli kohdillaan. Lapsi liimautui varsinkin ensimmäisen näytöksen ajaksi penkkiin kuin tatti ja uppoutui selcästi näytelmän maailmaan. Toinen näytös oli minusta epätasaisempi ja huomasi myös, että pojalle toisen näytöksen puolivälissä ollut kahvikutsukohtaus oli selvästi epämieluisa. Tosiaalta tässä varmaan osin esiin tulee luonnekysymyskin koska poika ei varmaan saanut mitään samaistumispintaa Pepin käytökseen.
Näytöksen huumorilla kosiskeltiin selvästi sekä lapsia että vanhempia kun pierujen sekaan oli upotettu viittauksia vanhemmille taatusti tuttuihin populaarikulttuuri-ilmiöihin. Disneyn animaatioista tuttu kahden huumorin taso toimi kivasti eikä huumori itsessään aiheuttanut myötähäpeäfiiliksiä. Näytelmästä muutenkin jäi hyvä fiilis päälle ja on ilo katsoa lapsille tehtyä laadukasta viihdettä.
Lapselle tämä oli ensimmäinen kunnollinen teatterikeikka. Tähän asti olemme katsoneet nukketeatteria ja lyhyempiä musiikkiteatteripätkiä sekä farssimaisen surkean Hevisaurusmusikaalin, mutta kyllä tässä huomasi kaikesta, että pappia ei oltu ensimmäistä kertaa kyydissä tuotantotiimin osalta ja lapseen selvästi tarina vetosi. Parasta näytelmässä kuulemma oli apina ja se, että sai istua ylösalaisin käännetyssa istuinkorokkeessa eli vielä en ehkä tuuleta lapsen imeneen rakkauden näyttämötaiteisiin äidinmaidon seassa, mutta kyllä lapsi itse nosti keskustelussa pöydälle sen, että voitasiin mennä toistekin. Ja hyvähän sitä olisi käydä harjoittelemassa. Itse kävin lapsena jo melko nuoresta katsomassa vanhempien kanssa myös aikuisten näytelmiä, varsinkin musikaaleja ja operetteja, ja mielelläni myös tämän tavan siirtäisin eteenpäin seuraavallekin polvelle.
Kirjanahan Peppi ei meillä nauttinut kovin suurta kansansuosiota. Kieli ja tarinat olivat vanhentuneet, mutta ehkäpä tässä nyt pitää antaa uusi mahdollisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!