Inside Out

Sunnuntaina oli vuorossa koko perheen leffareissu ja arvosteluissa hillitöntä menestystä saanut Inside Out. Virallisen äitibarometrin mukaan leffassa olisi pitänyt itkeä räkä poskella, mutta vaikka elokuva oli minusta äärettömän hyvä ja tarina kulki hienolla kaarella niin ei tuo kyllä itkettämään pistänyt.

Elokuvahan kertoo siis ihmisen tunteista ja siitä miten ne ohjaavat ihmisen käytöstä, muistoista, muistojen ja tunteiden suhteesta sekä siitä miten kaikki mitä olemme kokeneet muodostaa sen ihmisen, joka me olemme. Elokuvan keskushahmo, Riley, on tyttö, jonka elämässä Ilo oli ollut dominoiva tunne. Tarinassa sekä Riley että Ilo joutuvat käymään läpi muutoksen. Kasvaminen ja elämän muutokset pakottavat näkemään sen, että kaikilla tunteilla on sijansa ja niitä myös tarvitaan jotta tunteiden kaikki vahvuudet saadaan käyttöön.

Viisivuotiaalle (tai ainakin meidän viisivuotiaalle) elokuva oli hyvin abstrakti. Leffa kyllä naulitsi penkkiin, mutta aika monta asiaa meni tyypillä yli hilseen ja paheman kerran. Toisaalta hyvän tarinan merkkihän on se, että se pystyy puhuttelemaan eri tasoisia katsojia. Elokuva kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan, mutta pelkkä katsominen ei ehkä lapselle riitä vaan tarinasta pitää käydä melkoisia keskusteluja leffan jälkeen, jotta tarina aukesi kunnolla. Lapsen puheessa esim. tunteet olivat ensin kummituksia, jotka asuvat päässä ja muistot olivat tarinoita, joten termeissä saatiin käydä vähän jumppaa, jotta olimme samalla sivulla.

Parhaiten elokuva toimisi todennäköisesti alakouluikäisille, niille suunnilleen keskushahmo Rileyn ikäisille tyypeille, joilla varmasti päässä pyörii jo monia hämmentäviä asioita ja tunteiden sanoittaminen ja ymmärtäminen voi olla vaikeaa murrosiän varoitellessa jo itsestään. Hyviä keskusteluja saimme leffasta kuitenkin viisivuotiaankin kanssa aikaan. Tosin parhaiten mieleen tuntui jäävän lapselle leffan lopussa ollut kevennys siitä miltä kissan pään sisäiset tunteet näyttävät. Muistoista ja ydinmuistoista lapsi kuitenkin innostui miettimään mitä esimerkiksi eilisestä itselle kertyy muistokuulina varastoon.

Ehdottomasti kuitenkin suosittelen elokuvaa katsottavaksi ja tervehdin myös ilolla sitä, että on tehty elokuva, jossa toiminta, toiminnallisuus ja seikkailu on rakennettu feminiisten hahmojen varaan. Tosin melkeinpä olisin kaivannut tunteiden kuvaamiseen vielä sukupuolettomampaa otetta, mutta toimihan se näinkin.