perjantai 6. marraskuuta 2015

Varmassa tallessa

Kävimme tänään Ikeassa ja ostin kaksi kehystä. Toiseen ajattelin pistää lapsen vauvakuvan ja toiseen hääkuvan. Eihän vauvavuodesta aikaa ole kuin viisi ja häistä kahdeksan vuotta. Että mitä sitä turhaa hötkyilemään. Ilmeisesti toisinaan kuitenkin sietäisi hötkyillä. Saattoi nimittäin käydä, että ne kuvat ovat jossain harvinaisen hyvässä tallessa. Tai vaihtoehtoisesti kokonaan kadonneet.

Jos muistatte meidän surullisen kuuluisan vaatekaapin, josta epäilen löytyvän reitin Narniaan, niin ette varmaan ylläty jos kerron, että kaapilla on sukulaissieluinen lipasto, joka on niellyt sisälleen muun muassa maailmankaikkeuden, maailman ja kaiken sekä hyvin todennäköisesti myös liitonarkin. Optimistisena iskin kuitenkin alalaatikon valokuvien kimppuun ja löysinkin hääkuvan.

Sinäänsä vaan huonompi juttu, että kuva ei tosiaankaan ole meidän häistämme. Sulhasen hiustyylin perusteella veikkaisin että kuvassa juhlitaan mummoni enon häitä ja että kuva on otettu kutakuinkin 70 vuotta ennen meidän häitämme, koska kuvassa on mummoni lisäksi myös äijäni.

Omista häistämme en tosin löytänyt yhtään järkevää kuvaa. Onneksi kuvat ovat digitaalisessa muodossa eli saadaan kyllä tarvittaessa aina uusia kuvia, mutta pojan vauvakuvien kohtalo harmittaa. Meillä on tallella kuvasarjasta yksi kuva, mutta muut kuvat ovat kadonneet mystisesti. Sinäänsä on se yksikin enemmän kuin ei yhtään, mutta nuo olivat jotenkin tosi suloisia kuvia. Ja myös ainoat pojasta koskaan kuvaajan ottamat kuvat, jotka ovat onnistuneet. Päiväkotikuvauksesta kun ollaan lähinnä saatu valita kuvat sen perusteella, että haluammeko ilmeen kertovan enemmän haistattelevasta teiniangstista taaperolla vai siitä, että lapsi kanavoi potkimalla alistettua koiraa...

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä ihmeessä viestiä!