Akuutti mummipuutos

Vaikka asumme äitini kanssa eri maakunnissa olemme olleet siitä onnekkaassa asemassa, että poika on nähnyt mummiaan yleensä vähintään kerran kuussa. Kesällä ehdittiin viettää mökillä pitkät pätkät saman katon alla ja lapsi tottui, että mummi oli aina saatavilla.

Sitten tuli syksy, joka imaisi mukaansa ja yhtäkkiä huomattiin, että mummia ei oltukaan nähty kahteen kuukauteen. Ja sen huomaa. Lapsi lukee iltasaduksi valokuvakirjoja, piirtää kuvia mummista ja tilaa joka päivä reissun mökille tai mummin luo Turkuun.

Onneksi nyt vihdoin löytyi sopiva kolo sekä meidän että mummin kalentereista ja viikon päästä lapsi ja kissa lähtevät syyslomailemaan mummin kanssa. Logistisesti olisi helpompaa, jos kissa jäisi kotiin, mutta lapsi on järkkymätön sen suhteen, että karvainen sisarus kulkee hänen matkassaan. Koska kuulemma kissallakin on ikävä mummia.

Me vanhemmat seurataan perässä urakoimaan mökkiä talviteloille viikonlopuksi. Itseasiassa jo odotan haravointia ja pihapuuhastelua. Seuraava viikonloppu menee töissä koulutuspuuhissa, joten ihanaa, että seuraavana viikonloppuna saa laittaa kunnolla aivot narikkaan.

Nyt vaan pitää askarrella tarrakalenteri pienen miehen lähtöä varten. Kun viikko on yhtä aikaa uskomattoman pitkä ja lyhyt aika.