Syksyn alussa eräänä viikonloppuna naputtelin Spotifyhin oman elämäni soittolistan. Aloitin sen Dingolla, koska kuten 80-luvulla kuului pidin bändistä koko päiväkotilaisen suurella sydämelläni. Muuten kuulemani musiikki sitten koostuikin lähinnä mökkimatkojen Matti ja Teppo C-kaseteista. Jostain syystä nuo turkulaisveljekset eivät kuitenkaan listalle päässeet. Listalle sen sijaan pääsi useammallakin kappaleella mies, jonka keikalla tänään olin. Mies joka oikeastaan voisi olla se minun elämäni soittolista, koska eri kokoonpanoilla tehty musiikki on ollut aina pinnalla. Tänään ohjelmassa siis oli Ismo Alanko Kulttuuritalolle.
Hassisen koneen ensimmäinen levy, joka piti sisällään myös Rappiolla-kappaleen julkaistiin vuotta ennen syntymääni, joten hyvinkin voisi väittää, että olen kasvanut koko ikäni Ismon tahdissa. Tosin kuten tuosta Matista ja Teposta voidaan päätellä niin vanhempien levylautaselle Hassisen kone ei niinkään istunut ja tässä kohtaa siinä kohtaa kun selviä muistikuvia alkoi olla niin iso velikin oli levyineen itsenäistynyt jo oman kattonsa alle. Onneksi kuitenkin päiväkodissa oppii kaikkia hyödyllisiä asioita, joten itsekin osasin laulaa kirkkaalla lapsen äänellä sekä Rappiollan että alkuopetusikäisenä hitksi nousseen Eppu Normaalin Baarikärpäsen. Voin vain kuvitella miten ylpeitä vanhempani olivat...
Kokonaan Ismo tuli jäädäkseen yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä ja suurin osa näkemistäni keikoista onkin Ismo Alanko Säätiö-kokoonpanolla nähtyjä. Keikkoja on käyty katsomassa niin konserttisaleissa, festareiden hiekkakentillä kuin klubeillakin ja aina keikalta on poistuttu todeten, että tämä oli kaikkien aikojen paras keikka. Ja niin se oli tälläkin kertaa. Taiteilijajuhlakiertue tietysti toi keikkaan oman latauksensa, mutta uskoisin, että ilman tätäkin nykyisen kokoonpanon hyvä kemia olisi kantanut. Eikä vieraileviksi tähdiksi tulleet Teho ja Kimmo Pohjonen ainakaan vähentänyt keikan loistoa.
Itselleni Ismon kulta-aikaa on ollut yhdeksänkymmentäluvun tuotanto. Varmaan osin siksi, että kappaleisiin liittyy niin paljon muistoja, mutta mielestäni Ismo on oli noihin aikoihin oivaltavimmillaan sanoitusten suhteen. Itseasiassa pakko myöntää, että en nyt niin suunnattoman ihastunut ollit herran viimeisimpään levyyn vaikka kuinka harmaan ystävä olenkin... Tosin uskon, että tämä nyt vaan tilapäinen ryppy rakkaudessamme ja tällaisen livekeikan jälkeen olen taas valmis antamaan anteeksi erinäisiäkin latteita sanotuksia.
Ainoa mikä tämän keikkaillan hohtoa hieman pääsi himmentämään oli oma laho pääni. Unohdin laittaa Teemalta Onton kruunun ensimmäisen osan tallenukseen ja koska Yle ilmeisesti haluaa käyttää veroeuronij johonkin toissijaiseen kuten Linnan juhlien jatkojen kuvaamiseen sen asemasta, että olisivat ostaneet Ontolle kruunulle nettikatseluoikeudet niin nyt jäi ensimmäinen osa näkemättä. Mitähän minun pitäisi pistää solmuun jotta muistan kääntää kanavan Teemalle oikeaan aikaan? Niin ja nyt kun tämän vähemmän rakentavan kritiikin makuun päästiin niin voisin lähettää myös Kulttuuritalon remontoinnista vastanneelle taholle terveisiä, että olisi ollut hyvä jos rempan yhteydessä olisitte korjanneet vessat unisexmallisiksi. Kun se vessajono harvemmin on sellainen asia, jota ihmiset jäävät kaipaamaan.
Posted with Blogsy
