DIY: Sohva kuntoon kissan jäljiltä

Meillä asuva nelijalkainen oli yksi yö päättänyt osallistua omalla panoksellaan sisustamiseen ja uhriksi joutui sohvan toinen käsinoja. Tai no oikeastaan sohva paran molemmat käsinojat ovat saaneet vuosien saatossa vähän kyytiä kissalta, mutta yhden yön käsittely piti huolta siitä, että nyt ei enää riittänyt se että vähän kynsisaksi trimmaili irronneita langanpäitä.

Pari viikkoa sitten päätin surfailla netistä vaihtoehtoja, koska en tosiaankaan halua luopua sohvasta ja juuri nyt verhoilukaan ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta, koska viisivuotias sohva on muuten kivassa kunnossa. Lopulta bongasin Pinterestistä idean, jossa oli hyödynnetty vanhja pitsiliinoja ja koska olin näppärästi äidin nurkissa idean saatuani päädyin ottamaan matkaani ennakkoperintöä äidin varastoista (älä huoli veli, näitä riittää kyllä sinullekin ja varmaan seuraaville kolmelle sukupolvelle meidän jälkeenkin). 70-luvun liinat olivat kuitenkin liian yksikokoisia hyvän lopputuloksen saamiseksi, joten eilen mies toi renkaidenvaihtoreissulta mökin kaapissa odottaneita irtotilkkuja joista ei koskaan tullutkaan päiväpeittoa. Laatikosta löytyi vielä näytetilkku sohvan kangasta, jonka nidoin ensin aukon päälle ja sitten vain liinoja kiinnittämään.

Kiinnityksessä käytin niittipyssyä ja neulaa ja lankaa niiltä osin kun kankaa alla ei ollut kovaa pintaa. Lopputuloksesta tuli mielestäni meidän näköinen ja paikkailin symmetriasyistä myös toisen käsinojan pienemmät purkautumat, jolloin laitoin liinojen alle pienen palan mustaa huopakangasta.

Mitään minimalismiahan tämä ei edusta, mutta jos asunnosta puuttuu osa lattialistoista kuuden vuoden asumisen jälkeen, Lundian kirjahyllyssä on kolmea eri väriä ja ruokapöydän tuoleista puolet on kaivettu aikojen saatossa roskiksesta niin eiköhän tälä sovi meidän asuntokme tyyliin kuin nenä päähän. Ja ainahan nuo saa irrotettua jos noihin kyllästyy tai ne menevät huonoksi. Jännityksellä odotan myös mikä on kissan reaktio paikkoihin. Kun mallailin liinoja paikoilleen eläin ainakin katseli minua lähinnö epäuskoinen ilme naamallaan.

 

Kodin värit

Syksy on tulossa ja sen huomaa Ikean kuvastosta inspiroitumisen ohella myös siitä, että minun tekisi mieli maalata jos vaikka ja mitä. Design Seeds -sivuston värikartoista sitten löytyikin vaikka mitä ajatuksia jatkojalostettavaksi.

Ensimmäiseksi työn alle pääsee eteinen, johon kaavailemastani Ikean Ivar-kaappiviritelmästä mieskin innostui. Sitten vaan pitäisi keksiä millä värillä kaapit maalataan. Eteisen nykyiset värit ovat tumman harmaa linoleumlattia, valkoiset kaapit ja väliovet sekä Tikkurilan värikartaston Vaalea kuulas-värillä maalatut seinät.

Veikkaan että johonkin turkoosi-petrooli-linjalle lähdemne,koska kaappien vieressä on pariovien kokoinen oviaukko olohuoneeseen, jossa värit ovat esillä. Muuten väreinä olohuoneesta löytyykin lähinnä erinlaisia valkoisen ja harmaan sävyjä sekä seinistä, lattiasta, sohvasta ja tv-tasona toimivasta lipastosta.

Syksyn tullen tekisi mieli tuoda myös jotain lämpimämpiä värejä sisustukseen pieninä väriläikkinä.

Olohuoneesta sitten kuljetaankin lapsenhuoneeseen, joka alunperin toimi meidän makuuhuoneenamme ja oli väripaletiltaan seuraava.

Sitten sinne kannettiin kaikki lapsen kamat ja lopputulokseen voitiinkin lisätä nämä

Musta-valko-harmaa tausa rauhoittaa lapsen huonetta mukavasti, koska leluissa, piirustuksissa ja valokuvissa tulee väriä huoneeseen. Maton väreiksi valittiin jo reipasta sinistä ja punaista ja samoja värejä tulee huoneeseen myös vuodetekstiileissä. Maalisutia näytetään myös parille vanhalle hyllylle ja ne jatkavat myös tuolla perusvärilinjalla.

Sitten vielä jää jäljelle meidän makuuhuone, joka aikanaan maalattiin lapsen huoneeksi eli seinis löytyy eteisen tapaan valkeaa kuulasta ja yksi seinä on pistaasin vihreä. Lattia on tuollakin tummaa linoleumia ja muuten huoneessa on lähinnä valkoista. Yllätin itseni ihastumalla pitkästä aikaa värikarttoihin, joissa näkyi violetin erisävyjä.

Odotan kyllä kauhulla sitä hetkeä kun kyllästyn harmaaseen sisustusvärinä. Tosin vielä se näyttää omaan silmään hyvältä. Jotenkin raikkaalta. En yhtään osaa ajatella että toisimme kotiin enemmän ruskeita sävyjä. Itseasiassa tuntui jo oudolta sekin kun pojan huoneeseen on tullut vaneripintoina maalaamatonta puuta.

Esimerkiksti tuo ylläoleva tuntuisi tosi vieraalta sisustusmaailmalta. Toisaalta meidän ensimmäisessä yhteisessä kodissa nuo ruskeat sävyt olivat paljon enemmän pinnalla. Ruskeaa, vihreää ja viininpunaista. Nyt ne tuntuvat vieraalta, mutta enpä minä tuota violetinkaan paluuta osannut ennustaa. Tai sitä, että minulla olisi sinistä sisustuksessa muutenkin kuin haaleana fiftariturkoosina.

Ikeakoti

Kolme päivää päiväkotiarkea ja 2/3 perheestä on kuumessa. Onneksi on digiboksi täynnä Oktonautteja ja Ikealta tuli tieto siitä, että 2014-kuvasto olisi ladattavissa Ikean aplikaation kautta. Ja ei se kuvasto taaskaan pettänyt. Ihanasti tuli uusia sisustusideoita. Onneksi myös sellaisia jotka voi toteuttaa jo olemassaolevia huonekaluja siirtelemällä. Muutama hankita taidetaan kuitenkin tehdä helpottamaan näissä 71 neliössä tapahtuvaa elämää.

Maalatut Ivar-kaapit päällekäin seinälle kiinnitettynä. Meidän eteiseen voisi sopia kaksi turkoosisävyistä jos siirtäisimme yhdeltä seinänpätkältä siinä nykyään lähinnä vain rojuja keräävän hyllyn pojan huoneeseen jossa siihen taas saisi kivasti pikkuautoja ja dinosauruksia.

Kuusikulmioista koottava kello on kaikessa pikseliydessään mahtava.

Lasinen tietokonepöytä näyttää kivalta kukkapöytänä. Olen haaveillut olohuoneeseen isosta kukkatasosta, mutta täytyy katsoa ensin saisiko sen toteutettua olemassa olevia huonekaluja uudelleen sijoittelemalla.

Peili, jonka taakse saisi laitettia puolipitoisia vaatteita sopisi meidän makuuhuoneemme henkeen. Täytyy katsoa josko sille löytyisi kolo huoneesta sitten jos/kun saamme joskus pojan siirrettyä omaan huoneeseensa nukkumaan.

Sairaalakaluste-estetiikka puhuttelee minua. Tuolle vitriinille en vaan siltikään hyvällä tahdollakaan ole onnistunut löytämään sijoituspaikkaa meidän asunnostamme.

Tee-se-itse vihreseinä on hauska. Tuota ideaa voisi jatkojalostaa.

Råskog-kaappeja meille taitaa muuttaa kuitenkin kaksi. Ne sopisivat täydellisesti keittiön seinälle ja nielisivät sisäänsä minun teevalikoimani.

Kaikki kuvat: Ikean 2014-kuvasto.

Laiva on lastattu

Laiva on lastattu kaikella mahdollisella mikä lastenhuoneesta irtosi.

Poika näki tilaisuutensa tulleen sillä välin me vanhemmat askarreltiin pojan huoneessa. Olohuoneeseen syntyi salaman nopeudella käsittämätön röykkiö. Valitettavasti meidän vanhempien projekti ei etene ihan tuolla samalla nopeudella.

Ehkäpä me jo loppuviikosta saadaan herra Nääpiö omaan huoneeseensa nukkumaan. Muutenhan tuo sänky olisi valmis, mutta tuo laita ei vaan mystisesti valmista itseään. Meidän perheessä tuntuu olevan hieman huono karma tuollaisten listamaisten esineiden kanssa...

Tosin jos vaikka tuon reunan myötä innostuttaisiin painimaan niiden pidempään työn alla olleiden listojen kanssa. Olisihan se nyt hienoa saada lattialistatkin paikoilleen ennen kuin asunto on ollut meidän omistuksessamme neljä vuotta.

Kirjahylly uusiksi

Vietin tänään 15 minuuttia etsien kirjahyllystämme World War Z:aa vain huomatakseni ettei meillä ole sitä kirjaa.

Perhevapailla turhautuneella kotiäidillä oli aikaa järjestää kirjat värien mukaan. Sittemmin olen huomannut, että tuo on valtavan näppärä tapa järjestää kirjat, jos omistat niitä korkeintaan tusinan. Tuollainen reilut neljä neliömetriä kirjoja tosin on vähän vaikeasti hallittavissa. Varsinkin jos pitää hakea jotain kirjaa, jonka mies on meille ostanut.

Nyt sitten herää kysymys miten nuo kirjat pitäisi järjestää?
Aakkosiin? Genrettäin aakkosiin? Omaelämänkerrallisesti? Muumi ikä?

Niin ja sen lisäksi että meiltä puuttuu kirjahyllystä tuo World War Z, meiltä löytyy hyllystä McCarthyn Tie, jota kumpikaan ei muista ostaneensa, saaneensa lahjaksi tai lainanneensa.

Ei mikään blogimatto

Minä inhoan lähtökohtaisesti kaikkia lapsille tehtyjä mattoja. Siis niitä kaupan valmisvalikoimista löytyviä riemunkirjavia keinokuituhirvityksiä. Käytännöllisyysihminen sisälläni ei taas ymmärrä miksi kukaan esim. laittaisi karvalankamaton lapsen huoneeseen. Sieltähän sitten olisi kiva kaivella niitä Legoukkojen osia talteen ennen imurointia. Karvattomuuden ja keinokuiduttomuuden lisäksi ehdottomasti plussaa olisi myös siitä, että materiaalit olisivat vesipestäviä. Mieluiten perinteisellä mäntysuopa ja juuriharja -metodilla. Siksi lapsella onkin nyt ollut huoneessa mummoni reilut 20 vuotta sitten minulle tekemä mustavalkoruudullinen räsymatto. Matto on valitettavasti vähän liian pieni huoneeseen ja värikin vähän jo kulahtanut, mutta onneksi hätiin tuli äitini eli pojan mummi.

Sini-puna-harmaa räsymatto on mahdottoman tukevaa ja tiivistä tekoa. Ja tuo mukavasti vähän lapsen huoneeseen sopivaa väriä, koska huone oli aluksi meidän makuuhuoneemme ja siellä on harmaat seinät ja musta-valkoiset laskosverhot eli jotain väriä huoneeseen olisi kiva saada muutenkin.

Kuteita jäi myös yli sen verran, että aloin virkata niistä säilytyskoreja lapsen leluille. Onneksi mummovainaan varastoista löytyi sopivan kokoinen virkkuukoukku niin pääsi heti aloittamaan urakan.

Pomppufiilis

Olen vähän myöhäissyntyinen tiettyjen liikuntalajien suhteen. Sauvakävelyn sentään olen löytänyt jo aikoja sitten, mutta jumppapallon erinomaisuuden olen vasta nyt oppinut ymmärtämään. Seuraavaksi voisin sitten villiintyä Bailatinosta, mutta Zumba on tainnut syrjäyttää sen ja Zumban suhteen pidättäydyn edelleen kannassani siitä, että siinä meni tunti elämästäni jota en enää koskaan saa takaisin.

Jumppapallohan olisi mitä söpöin rahikin kun sen päälle virkkaisi suojuksen. Mummo tarjoaisi ihania, mutta koska toistaiseksi meidän perheen lemmikkinä on vähän ylipainoisuuteen taipuvainen kissa kultamunia munivan hanhen kanssa niin taidan vain lenkkeillä lankakauppaan ja laittaa koukun itse heilumaan.

Kuvan tarjosi myös Mummo.

CableBox

Veli soitteli tänään ja kyseli meidän jatkojohtosuojuksen alkuperää ja koska enhän minä tietenkään enää muistanut sen paremmin tuon boksin valmistajan nimeä kuin sitä jälleenmyyjääkään jolta me nuo Kaapelitehtaan merkkinoilta ostettiin niin tovi piti googletella.

Eli tuon purnukan valmistaja on Bluelounge ja nimi on niinkin haasteellinen kuin CableBox. Jälleenmyyjänä näyttäisi toimivan jopa jokaisen koti-insinöörin kantakauppa. Voin suositella lämpimästi kaikille jotka asuvat pistorasioiltaan usein varsin haastavissa vanhoissa taloissa. Pitää ulkopuolella niin tarmokkaan taaperon kuin uteliaan kissankin.

Nollasta saatanaan, kuudessa sekunnissa

 

Luin vinkkejä pienten lasten ruokailuun. Kuulemma ei saisi liittää syömiseen tunteita mukaan, jottei lapsesta pääse syntymään tunnesyöpöttelijä (siis noin niin kuin mutkat suoraksi periaatteella). Ei meidän vanhempien juuri tarvitse ladata niitä tunteita ruokailuun kun kääpiö osaa sen jo myötäsyntyisesti. Lyhyellä pinnalla varustettu kuulapää kiihtyy nollasta saataan kuudessa sekunnissa, jos meno ei mielytä ja tällä kertaa siitä sai tuta banaani. Tarkkasilmäisemmät voivat myös huomata aikaisemmilla kerroilla kyytiä ovat myös saaneet niin maito kuin tomaattisoppakin.

Niin ja tuo ikkunalautakin pitäisi jokus laittaa kuntoon. Kaakelimaali on odottanut sitä ihmeen päivää jo kohta kaksi vuotta. Nyt pitäisi vain ottautua rapsuttelemaan nuo vanhat maalit syrjään. 

Päivitys tilanteeseen: Lapsi otti ja kihnutti nuo kesivät maalit pois. Nyt vähän hiontaa ja pakkelia niin sitten päästäänkin maalamaan. Lapsityövoima kunniaan!

Oma kerrostalo

Ornamon myyjäisissä osui silmään Everyday Designin valaisin. Käteistä ei tietenkään ollut riittävästi matkassa, mutta talo jäi takaraivoon polttelemaan. Jos oikein nätisti vihjiaisin niin toisikohan joulupukki minulle tuollaisen?

Tuollainen harjakattoinen korkea. Vähän niin kuin oma kotitalo. Se sopisi niin hyvin miehen sarjakuvien täyttämän kirjakaapin päälle.

DIY kiikkutuoli

Keinutuolit ovat ihania. Ongelma vain on se, että 70 neliön kerrostalokolmioon ei tuoda mitään kartanomittakaavan kiikkujaa ja eipä sen puoleen kyllä mitään sievää 50-luvun kiikkustuoliakaan koska olohuoneessa ei nykyisellään ole paikkaa millekään isolle istuimelle. Eilen kyläilimme ystävillä ja sain ahaaelämyksen. Tai no jos nyt rehellisiä ollaan niin hillittömän hingun kopioida kivaa ratkaisua.

Keinujaloilla varustettu Seiska oli iloinen ilmestys. Siinä oli hyvä istua ja sai rauhassa istuskella ruokapöydän päässä ja keinua. Jälkeläinenkin tykkäsi, vielä niin kovasti että sen jälkeen on testettu myös kotoisten Kiltojen keinuominaisuuksia. Seiska ei kuitenkaan ole meidän juttu ja jotain muuta piti keksiä. Alkuun googlailu tuotti osumia vain  Eamesin RAR:iin ja sen tuhansiin kopioihin. Periatteessa kiva tuoli, mutta riitelee liikaa Kiltojen kanssa.

Jatkogooglailu alkoi tuottaa tuloksia minkä tahansa tuolin muuttamiseksi keinutuoliksi. Ylinkuva taitaa olla lähinnä prototyypin asteella eikä muutenkaan näytä lapsiperheturvalliselta jalasten pituuden suhteen. Jälkimäinen kuvan jalakset olisivat myynnissä, pyöreästi satasen hintaan, mutta keskelle huonetta sijoitettavalle huonekalulle siinä kovin monta terävää osaa uhmaamassa perheen isovarpaiden hyvinvointia.

Lopulta löytyi perusohje DIY-keinutuolijaloille. Vielä arvotaan kiinnitystä. Tehdään urat, porataanko jaloille reiät, kehitetäänkö joku ruuvikiinnitys? Siinä on aikaa arpoa. Niin ja mikä valikoitui tuoliksi? No mikäpä sopisi Killan kanssa yhteen kuin toinen Kilta. Huuto.net:kin oli yhteistyökykyinen.

Kumpi

Olohuoneen nurkassa olisi tilaa ja ennen kaikkea myös tarvetta tehokkaalle valaisimelle. Nyt vaan pitäisi ratkaista, että kumpi. Vai löytyisikö kisaan mahdollisesti joku musta hevonen. Varmaa on se, että musta hevonen ei ole työmaavalaisimena käytetty maalitahrainen ikiaikainen halogeenispotti.

Kuvat tarjosi Innolux ja Design Eero Aarnio.

Eteisen toinen vaihe

Tässä oli lähtötilanne eteisen nurkkaukseen. Hattuhylly on ilmeisesti vuodelta 1954 ja alkuperäinen, koska noita näkyi useampia putkiremontin yhteydessä jätelavalla. Hattuhyllyn korit ovat vanhasta kämpästä samoin kuin naulakon alla huivejapursuava punoskori. Pyöräilykypäriä pyörii niin lattialla kuin korien päällä ja seinustalla on vielä tolkuton määrä kenkiä.

Eilen kotiutettiin sitten maailman rumin Ikea-kaluste ja purkki mustaa maalia. Tänään vauhdilla nakkasin korit paikoilleen ja keräsin lattialla pyörineet rojut kyytiin. Pyöräilykypärille pitäisi vielä laittaa oviseinälle koukut ja viedä höyläpenkki kaapista kellariin, jotta saadaan takkeja vaatekaappiin. Nuo korit saavat jossain vaiheessa lähtöpassit ja valkoisia muovikoreja pitänee tuunata jotenkin koska ne ovat läpikuultavat.

Niin ja lattialistatkin ehkä saadaan joskus paikoilleen. Vastahan tässä ollaan marraskuussa asuttu kaksi vuotta... Olen muuten positiivisesti yllättynyt tuosta rumiluksesta. Se toimii tuossa käsittämättömän hyvin.

Korosta virheitä

50-luvun kerrostalon ominaispiirteisiin kuuluu hintsusti pistorasioita. Olohuoneesta niitä löytyy peräti kuusi, mutta koska ne ovat sijoitettu huoneen vastakkaisiin kulmiin ei järjestely ole mitenkään aukoton. Koko kesän olemme katselleet lasisen ruokapöydän alla oikeaa katseenvangitsijaa. Valkoista jatkojohtoa johon läppärin ja iPadin laturit kiinnitetään. Lopulta todettiin, että eipä me oikein taideta pärjätä ilmankaan tuota, mutta jotain sille piti tehdä.

Se jotain löytyi Design Markkinoilta. Johtojemmaon muovinen laatikko, jonka sisälle kolmen pistokkeen pistorasia ja kuvassa aikaisemmin esiintyneet piuhat. Plussaa siitä, että nääpiön näpit eivät saa tuota kantta keploteltua pois ja kannen alle saa jemmaan myös johtoja silloin kun ne eivät ole koneessa kiinni. Valkoinen johto ei nyt ollut varsinaisesti mikään kaunistus, mutta reilu kymmenen minuuttia ja muutama metri mustaa sähköteippiä auttoivat tässäkin ongelmassa. Nyt tuo johto näyttää lattialla kiemurrellessaan melkein siltä kuin sen kuuluisikin siinä olla.

Toinen käytännön sanelema sistusratkaisu kuultaa viimeisen kuvan taustalla. Kuulapää harrastaa uhkarohkeaa kiipeilyä ja siirtää Kilta-tuolin vähän turhankin ketterästi. Nyt nuo tuoli viettävät vapaa-aikansa kaadettuna lattialla. Riitti että kertaalleen lapsi on poimittu kirjahyllystä tuolin kanssa kiipeilytään. Tuolin taustalla näkyy myös arvosteleva karvanaama. Kissa ei selvästikään hyväksy, että hänen petipaikkansa on tällä hetkellä 90 astetta väärään suuntaan.

Muoti ennen merkitystä?

Meillä on eteisongelma. Tila on hivenen haastava. Se on malliltaan Tetriksen Z-palikan muotoinen ja siinä ei juuri ole ehjää seinätilaa. Tällä hetkellä eteinen on ihme rytöläjä ja nyt nuo tavarat pitäisi saada järjestykseen.

Sisään asuntoon siis tullaan tuolta palikan vasemmasta yläreunasta. Ulko-oven vierestä alkaa kiinteä vaatekaappi. Ehtää 50-lukua emmekä ole halukkaita sitä purkamaan. Tuo alkuperäinen kaappi pitää sisällään kaksi takkirekkiä, erillisen siivouskomeron sekä kaapin päädyssä olleseen vanhaan siivouskomeroon nikkaroitu keilahallikenkähylly. Nykyisellään meillä on talon alkuperäinen hattuhyllynaulakko palikan keskellä ylhäällä. Tuohon tilaan pitäisi saada ängettyä uusikin. Koska meillä on hyvin tilaa vaatteille ei itse takkitilaa juurikaan tarvita. Se mitä tarvitaan on tila jonne saisi ängettyä viisi pyöräilykypärää, 100 pipoa, 50 kaulaliina ja kolme tusinaa käsineitä. Ja vielä niin että ne saisi helposti kaivettua kiireessä esiin.

Valitettavan harvoin suunnitellussa kiinnitetään tähän ongelmaan huomiota. Tarjolla on siis poskettoman rumia ja käytännöllisiä tai kauniita, mutta epäkäytännöllisiä ratkaisuja. Tähän vielä kun yhdistetään se fakta, että sekä minä ja mies pidetään hatuista, olemme laiskoja huushollaajia ja se, että perheessä on lapsi ei ainakaan vähennä eteisessä pyörivien tavaroiden määrää on turha kuvitella, että pärjäisimme kauniilla, mutta vähemmän kätevällä. Näen jo sieluni silmin miten ne tavarat olisivat aina väärässä paikassa väärään aikaan. Niin joo, sehän oli se nykytilanne.

Apinan raivolla suoritetun googlettelun jälkeen päätimme että kun hyvää ei löydy suoraan niin sitten tuunataan. Tällä hetkellä ykkösvaihtoehto olisi Ikean Trofast. Tuo lastenhuonekalusteiden hirvitys.

Kyllä. Se on niin ruma, että heikottaa. Miksi sitten kaikista rumista asioista haluamme tuon? Se on halpa. Se on massiivipuuta, joten sen voi maalata. Mustaksi kiitos! Nuo laatikot ovat loppujen lopuksi aika simppelit ja niitä saa eri kokoja. Ajatus oli laittaa kolme matalaa ja kolme kolme keskikokoista, valkoisena. Valkoiseen muoviin saa helposti kontaktimuovilla leikeltyä kuvioita ja kun se kerran on muovia saa se myös rehellisesti näyttää muovilta. Tuon yläpuolelle sitten joku naulakkoviritelmä, joka vielä saisi näyttää niin hyvältä ettei kukaan kiinnitä huomiota alla olevaan Ikeahökötykseen...

Sanoisimme kyllä tälle Selki-aseman Naulikolle. Ensinnäkin se näyttää hyvältä, siinä on ideaa ja ei vaan voi vastustaa  tuota nimeä. Ongelmallista on se, että tuota ei myydä Finnish Design Shopissa, Selki-aseman oma verkkokauppa ei ole vielä auki ja vaikka tuo olisikin saatavilla niin se luultavasti maksaa pienen banaanivaltion vuotuisen bruttokansantuotteen verran. Toki järkevämpää on kitkuttaa tuolla nykyisellä ja säästä samalla siihen jota oikeasti halutaan kuin ostaa joku melkein kiva pariksi vuodeksi. Vaikeaa, vaikeaa.

Niin ja se aika monta kuukautta sitten pohdittu valaisinkysymyskin on edelleen auki. Pian sitä taas onkin talvi ja tihrustamme eteisessä olemattomassa valossa.

Ostin sian säkissä

Sain tänään puhelun ja 30 minuuttia myöhemmin huomasin lupautuneeni ostamaan neljä kiltatuolia. Kuulemma vähän eri sävyjä (älkää kysykö mitä väriä) ja elämää nähneitä. No verhoiluun ne olisivat joka tapauksessa menneet, mutta jännityksellä odotetaan mitä kotiin saadaan...

Minun tuurillani niiden kaikkien pohjiin on liiskattu purkka, tai vielä pahempaa. Ne ovat verhoiltu hiki-hiki-vinyylillä.

Radiohiljaisuus

Nääpiö on edelleen räkäinen, äitinsä puolikuntoinen ja välissä käytiin pikavisiitillä entisessä pääkaupungissa. Otan itseäni niskasta kiinni taas tämän blogin kanssa kun päästään arkeen kiinni.

Tällä välin olemme selailleen aktiivisesti Ikea Hackersia ja sen lemmikkikalusteita. Tänään tehtiin täsmäisku Vantaan Ikeaan ja palattiin kotiin matkassamme punainen PS-kaappi. Tuon sai 19 eurolla ja kotona on yksi harmaa spraymaalitörppö joten kesällä tuo saa pintaansa uuden värin (tosin veikkaan että siihen mennessä silmä on jo tottunut punaiseen kaappiin, niin kävi yöpöytänä toimivalle pesukomuutillekin). Huomenna otetaan rautasaha kauniiseen käteen ja lähdetään tavoittelemaan jotain allaolevan tapaista.

Jos vaikka tuolla viritelmällä saataisiin jälkeläinen pysymään poissa kissanhiekkalaatikosta. Nykyinen katettu muovikoppa kun on niin houkuttava että sinne pitää päästä käpälöimään. Tuohon tulee sentään jonkun verran "eteistä" eli ihan suoraan ei pääse kättään laatikkoon upottamaan ja toisaalta kaapin ovi helpottaa siivoamista.

Uusi lamppu eteiseen

Eteinen tarvitsisi uuden kattolampun. Tällä hetkellä siellä roikkuu valkoinen lasipallo, jonka olen ostanut kahdeksan vuotta sitten yksiööni. Kiva valaisin, mutta väärä tuohon tilaan. Eteinen muistuttaa muodoltaan Tetriksen mutkapalikkaa ja valaisimen saa vain yhteen kohtaan, keskelle kaikkea. Oman haasteensa tuo normaali huonekorkeus ja melkein kaksimetrin mies. Valaisimen pitäisi siis olla katonmyötäinen ja yleensä plafondit ovat järjestään rumia.

Nyt silmää on kuitenkin alkanut miellyttää yksi. Yki Nummen Yki.

Mietityttää vain että riittääkö tuossa neljästä lampusta huolimatta valaisuteho. Pitänee mennä ihmettelemään mokomaa johonkin liikkeeseen jottein osta sikaa säkissä. Niin ja varmaan pitäisi kysyä myös sen miehen mielipidettä. Se ei ainakaan lämpene yhtään Nummen Lokille. Toisaalta en lämpene minäkään.

Kuva: Innojok.fi