Nostetaan kissa pöydälle

Tai meillä se kissa menee sinne korkeamman omatassuisesti.

Kissa, jota ei vähempää voinut kiinnostaa renkaan keskellä makoilu, pitää itseään selvästi niin kuumana tapauksena, että tarvitsee alleen pannunalusen. Paluu kaupunkiin ei ollut kissan mieleen, mutta ilmeisesti meidänkin kanssa nyt kuitenkin voi elää vaikka palvelutaso ei mummin täyshoitolan tasolla olekaan.

 

Vuosikymmen kissan kanssa

Aika rientää kun on hauskaa ja ilmeisesti viimeiset kymmenen vuotta ovat olleet todella hauskoja, koska en mitenkään osaa hahmottaa, että maailman kaikista kissoista suuruudenhulluin on asunut kanssamme jo vuosikymmenen.

Kun nyt tuota kissanroikaletta katsoo niin on vaikea muistaa sitä parikiloista luukasaa, joka meille muutti eläinsuojeluyhdistyksestä. Kissan ensimmäiset pari vuotta olivat huonot ja meille tullessaan kissa oli aikamoinen traumakimppu, mutta sopeutui yllättävän nopeasti meidän kolmen hengen laumaan.

Muiden kohdalla tahti sitten on ollut hitaampi. Äitini pääsi melko nopeasti kissan armoihin, mutta esim. veljeni perheen kissa on ottanut laumaan vasta pari vuotta sitten. Siihen asti kissa kävi lähinnä sarjamurhaajamaisella tuijotuksella toljottamatta nukkuvia sukulaisia ja muuten lymyili hyvässä piilossa. Emme tiedä onko kissalla aika tehnyt tehtävänsä, lapsi opettanut rohkeutta vai dementia iskemässä mutta nykyään kissa jopa saattaa tulla esiin kun meillä on vieraita. Lasta harmittaa ettei kissa ole perinteistä sylikissamallia, mutta yllättävän tiiviin suhteen tuo kaksikko on luonut ja kissa antaa lapselle yllättävän paljon myös anteeksi. Kilttihän tuo kissa on eli kun lapsen hellyydenosoitukset menevät kissan maun yli kävelee kissa vain paikalta pois.

Varmaa tietoa kissan iästä meillä ei ole, mutta oletamme että syksyllä katilla tulee 13 vuotta täyteen ja välillä mietityttää miten huonot alkuvuodet elinikää lyhentävät. Se tässä jo pitää tiedostaa, että pian siirrymme jatkoajan puolelle. Lapselle kissan kuolema tulee olemaan vaikeaa, koska kissa taitaa olla lapsen paras ystävä. Mutta toisaalta koska tuurilla meillä vielä on vuosia edessä niin ehkä vain pitää nauttia näistä hetkistä ja varmuuden vuoksi myös joka kerta rapsuttaa kissaa kunnolla kun siihen mahdollisuus tulee.

 

Mjau!

Heittäydyin tänään Prismassa huikentelevaiseksi shoppailijaksi. Ostin punaisen lapun lähikananpoikaa sekä kodinkonetarjouksesta uuden ompelukoneen. Lihaa meillä ei ole kannettu kotiin aikoihin ja jälkimäinen periaatteessa minulta kaapista löytyykin, mutta ystävältä kierrätetty kone on vain rehellisesti sanottua parhaat päivänsä nähnyt ja valitettavasti nämä nykykoneet eivät kestä äidiltä tyttärelle siinä missä muinaiset metallirunkoiset.

Uusi kone on karvalakkimallia. Siinä on tasan kaksi säädintä ja vajaa tusina ompeleita. Minullahan on saumurin, jonka kanssa voin vedellä suuret linjat, mutta ompelukoneellakin on aikansa ja paikkansa erinäköisten yksityikohtien viilaamisessa. Ehdin jo korjata vuoden uusia hihansuusaumoja odottaneen mekon ja ensi viikonloppuna yritän ehtiä ompelemaan itselleni uuden työmekon. Sitä ennen tosin huomasin, että olisi syytä käydä tekemässi pieniä hankintoja, jotka auttavat tekemistä. Kuten jonkun sortin liitukynä kankaalle piirtämiseen, liimakangasta ja muuta sellaista pientä. Tein nimittäin myös iltapuhteena lapselle pehmolelun, koska sellaista oli toivottu. Materiaalit ja värit lapsi valitsi itse. Nyt sitten onkin hyvä miettiä, että mitä tuosta hysteerisen värisestä sydän-muffini-fleecestä tekisi. Kangasta kun jäi ihan hyvä pala vielä jäljelle ja ihan äkkiä en tuota kenenkään meidän päällä näe.

Edellisen kerran olen aplikoinut ala-asteella tehdessäni kolmannella luokalla luistinkassia eli ihan tuoreessa muistissa ei tuo taiteenlaji ollut joten vähän nuo yksityikohdat on vinossa ja kurtussa. Tosin ehkä se sopii kissan luonteeseen. Se on kuulemma tullut meille asumaan, koska sen omassa maassa sitä kohdeltiin huonosti. Lapsen kanssa on käyty läpi tuon elävän kissamme elon alkumetrejä. Kissa tuli meille eläinsuojeluyhdistyksen kautta ilman osaa kynsiä, haava silmässään ja kylkiluut hajalle potkittuna ja vaikka ensi kuussa kissa on asunut meillä kymmenen vuotta näkyy ne elämän ensimmäiset 2,5 vuotta kissan käytöksessä ja lapsi on nyt alkanut ymmärtää että kissa ei ole ihan kuin kaikki muut kissat.

Missään nimessä kissa ei ole vaarallinen meille ihmisille, mutta se on erittäin epäluuloinen vieraita ihmisiä, imureita, syliin ottamista, korkeita ääniä ja konflikteja kohtaan. Sinäänsä ihan normaalejakin kissapiirteitä, mutta kerroin on vähän suurempi ja kissasta huomaa pelon joten lapsellekin on pitänyt selitää miksi on ensisijaisen tärkeää ettei kissalle aiheuteta ylimääräistä stressiä. Nyt sitten kissa sai toisen rescuekissan kaverikseen ja poikakin kissan jota voi pitää sylissä. Lelukissa vielä riittää paikkaamaan pojan kroonista kissavauvakuumetta ja kyllä poika myös tuntuu ymmärtävän kun ollaan sanottu ettei meidän eläkeläiskatti sopeudu toisen kissan kanssa asumaan eli lauman kokoa mietitään seuraavan kerran vasta toivottavasti monen vuoden päästä.

Kädestä ennustamista

Toisinaan kämmentä kurkkaamalla saa selville yllättävän paljon asioita. Ja vieläpä ilman mainittavia ennustajanlahjoja.

Havainto 1. Lapsen kätisyys näyttäisi tosiaankin vakiintuneen vasenkätiseksi

Havainto 2. Polarn O. Pyretin hanskojen laatu on näemmä aika surkea

Harmitta, että nuo hanskat ovat menneet noin säälittävään kuntoon parin kuukauden aikana. Kyllähän ne edelleen pitävät kosteuden ulkopuolella ja kädetkin ovat pysyneet tässä Helsingin nollakelitalvessa lämpiminä, mutta onhan tuo ulkonäkö ihan ruokoton. Kuluma kun on ainoa huono puoli mikä hanskoista on löydetty. Muuten ne ovat kovasti käsinekriittisen käyttäjän mieleen ja vanhemmatkin kiittelevät helppoa puettavuutta.

Nyt tosin muotitietoiset nääpiöt päiväkodin eteisessä ovat päättäneet, että toppasormikkaat on tämän talven it-asuste neljävuotiaiden keskuudessa eli seuraavaksi varmaan pitäisi tutustua niiden ihmeelliseen maailmaan. Edellinen mielikuva toppasormikkaista minulla on 80-luvulta. Veikkaan että elämä on kehittynyt tälläkin osa-alueella edes hieman.

Kuvaaminen pimeänä iltana on jo ihan riittävän inhaa puuhaa, mutta sain tälläkin kertaa avukseni innokkaan, mutta kovin karvaisen kuvausassistentin. Kissaa ahdistaa miehen poissaolo ja se seuraa minua ympäri asuntoa kuin hai laivaa. Huomaa, että ei tuo meidän vanharouva ole enää mikään hupakko. Muutokset ovat nykyään paljon vaikeampia. Toisaaltaa kissa kuitenkin jaksaa poukkoilla superpallon lailla ympäri asuntoa sille päälle osuessaan, joten ei tässä vielä olla mitenkään yksi käpälä haudassa. Ainakaan toivottavasti.

Eläinkoe

Olihan sitä nyt pakko heti päästä kokeilemaan kun törmäsin NYT:n verkkosivuilla tietoon ympyränvalloitushaluisista kissoista.

Pitäkää rinkulanne.

Ympyrän asemasta kissa kyllä kernaasti makaa jokaisen lattialle tippuneen muovikassin, kuorihousujen, käsilaukun, kaulahuivin tai jopa villasukan päällä. Tai kuten nyt. Ruman sinisen torkkupeiton päällä kainalossaan lapsen unilelu.

Mutta ympyrät eivät ole hänen juttunsa. Paitsi jos niiden sisälle laitetaan vaikka se muovipussi. Sitten sitä ehkä voisi jopa harkita.

Uusi kamera

Edellinen tähtää ja klikkaa -kameramme koki ikävän lopun kesken Lontoon reissun. Onneksi meillä oli matkavakuutus (tai no liiton jäsenyyden kautta se tulee kytkynä) ja torstain kun palauduomne reissusta niin maanantaina oli jo rahat odottamassa pankkitilillä. Päätimme jos ettei uutta kameraa kuitenkaan osteta heti, mutta Stockan maaliskuun kanta-asiakastarjous sai toisiin ajatuksiin ja kävimme sunnuntaina pojan kanssa hakemassa kotiin Fujifilmin XF1:n. Kamera on poistuvaa mallia, mutta koska itse en ole kameroiden sihteen niin vaativa käyttäjä etteikö vähän vanhempikin tekniikka kelpaisi tartuin ilolla tarjoukseen.

Inhottava nieluun pesinyt virustulehdus on vähän haitannut uuden kameran testailuja, mutta onneksi tuo meidän taistelutiikerimme oli hyvä malli, jonka kanssa kelpasi testailla kameran asetuksia. Pidän tuosta Fujifilmin tavasta järjestää säädöt. Käytettävyys tuntui luonnolliselta ja kamerassa on myös hyvät valmisasetukset, jotka tulevat tarpeeseen niinä hetkinä kun pitää nopeasti tallentaa joku ohikiitävä hetki. Erityisesti kiitosta pitää antaa hyvästä valovoimasta. Nämäkin kuvat on napattu jo pimeän laskeuduttua heikon kattolampun valossa.

 

Posted with Blogsy

Yhdeksän päivää yhdessäoloa

Muutama minuutti sitten tehdyn sivupäivityksen myötä miehen lento muuttui Finavian sivuilla laskeutuneeksi eli nyt voidaan aloittaa lähtölaskenta lomaan. Yhdeksän päivää yhdessäoloa. Toivottavasti pysytään terveinä ja saadaan porukalla nauttia joulusta ja sen jälkeisestä pikalomasta Suomenlahden eteläpuolelle. Niin ja ennen kaikkea oltua kotona ihan vain omalla porukalla.

Kissa näyttää jo esimerkkiä niistä moovseista joita itsekin ajattelin vetää viimeistään Tapaninpäivänä. Kissa tosin ei itse niitä pääse todistamaan. Karvakorva jää jatkamaan joululomaan mummin ehtymättömien rapsutus- ja hemmottelupalveluiden ääreen. Ei tuota vanhaa kattia enää tee mieli roudata pariksi päiväksi mihinkään ja kun nuo suvun vanhat rouvat vielä tuntuvat viihtyvän mainiosti keskenään oli helppo tehdä päätös, että kissan joululoma Turussa kestää loppiaiseen.

Kulunut syksy on ollut aikamoista läpsystä vaihtamista ja kesälläkin yhteinen loma kutistui muutamiin päiviin. Nyt sitten yritetään ottaa vahinko kunnialla takaisin. Tämän myötä myös blogi hiljenee viikon joululomalle. Jotain pientä saatan ajastaa tulemaan ensi viikolle, mutta tosiaalta, eiköhän teillä lukijoillakin ole jotain parempaa tekemistä joulunpyhinä. Ja jos et itse keksi niin voin suositella ottamaan mallia omista suunnitelmistani eli syömään hyvin, lukemaan paljon, viihtymään rakkaiden ihmisten seurassa ja varaakaan ohjelmaan vähintään yhden sellaisen päivän, jolloin ei tarvitse vaihtaa koko päivänä pyjamaa mihinkään järkevämpään.

 

Party animal

Tänään on valistuneiden arvioiden mukaan kissamme syntymäpäivä. Tarkkaa päivää ei tiedossa ole, koska kissahan on tullut meille eläinsuojelun kautta sen jälkeen kun joku ihmisentahra oli ensin piessyt kissan henkihievereihin. Kissan tullessa meille papereihin oli kuitenkin merkkitty 22.9. ja nyt matkamittariin on kertynyt kunnioitettavat 11 vuotta.

Tyypilliseen tapaan vanhemmille rouvashenkilöille kissa ei halunnut juuri juhliaan noteeraata vaan on juhlinut ne tiiviisti parisängyn alla. Palvelusväki kun syyllistyi eilen kamalamman luokan kissaloukkaukseen ja kehtasivat maalata olohuoneessa yhden kaapin. Luultavasti kaikista mieluiten kissa olisi synttärinsä juhlinut mökillä mummin hoivissa.

Mikäli tuo kissa tänään suvaitsee vielä näyttäytyä niin taidamme juhlia kuitenkin vastentahtoista juhlakaluamme muutamalla kissakarkilla. Tai kissa saa juhlia. Talouden ihmiset hyödynsivät jo nämä kirjaimelliset kissanristiäiset ja leipoivat satsillisen luumumuffineita.

 

Kissaa karvoihin katsomassa

Meillä kävi tänään leikkitreffeillä hurmaava pieni nuori nainen. Siinä välissä kun poika neitiseuralaisensa kanssa söivät kalkkunamurekepihvejä ja juttelivat filosofisia siitä miten jalka voi puutua jos istuu liian kauan potalla saimme myös kuorrutettua tytön kohtuu tukevalla kerroksella kissankarvoja.

Niitä karvoja on joka paikassa ja niistä ei vaan pääse eroon. Niitä vastaan voi yrittää taistella, mutta sitten ei ole ikinä missään ajoissa ja mielenterveyskin voisi rakoilla samaa tahtia kun teippirullasta kuoritaan kerroksia pois.

Yhden asian sitä kuitenkin voi tehdä. Vaihtaa ruokapöydän tuolit puisiin kankaisten asemasta. Eli taitaa killat matkata toviksi vintille ja puiset eriparituolit tehdä paluun.

 

Miniloman aatto

Tänään vietettiin minun ja pojan kevätloman aattoa. Sen kunniaksi äiti heräsi 5.30 Kuopiossa ehtiäkseen lennolle ja poika samoihin aikoihin Helsingissä nähtyään jotain villiä Oktonauttiaiheista unta, jossa Peso Pingviini yritettiin kaapata (jep, meillä asuu unissaanpuhuja). Siinä kohtaa kun normaalisti olisin vasta polkemassa kohti Pasilaa istuin jo Helsinki-Vantaalla aamupalalla.

Listalla oli tänään ylihinnoitellun karamellijääkahvin ja croisantin lisäksi kunnon nörttidystopiaa. Oli hauska vaihtaa välillä vinkkeli teinitytöistä teinipoikaan ja siirtyä kokonaan toisen näköiseen rapistuvaan yhteiskuntaan. Takakannessa luvattiin fuusioida High fidelity ja Paluu tulevaisuuteen ja siinä kirja ei kyllä onnistunut, mutta kömpelökin kerronta oli kuitenkin koukuttavaa ja päähenkilö oli kuitenkin kaikessa nörttiydessään ihan söötti (tai no jos satut tykkäämään nörteistä, minä satun). Parasta kirjassa oli sen pyöriminen kasaripopulaarikulttuurin ympärillä ja tuollaisena työmatkakirjana se oli kutakuinkin täydellinen.

Loman kunniaksi ruokakauppareissun yhteydessä jälkeläinen pääsi valitsemaan itselleen ilmapalloa. Varmaan vartti siinä väännettiin mikä otetaan. Tuollainen lattialla kävelevä riistohintainen sammakko tai dino olisi kuulemma ollut hieno, mutta onneksi poika vielä nieli sen selityksen, ettei moista voida ostaa kun kissa pelkää. Lopulta valinta kohdistui keltaiseen helikopteriin.

Sitä kissa todistetusti ei pelännyt. Tuolla otuksella on kyllä silti joku ongelma ilmapallojen kanssa. Useampana opiskeluvappuna se on yön pikkutunteina käynyt nakertanassa haalareihin sidotut mainosilmapallot vapaaksi. Nytkin piti nostaa pallon nyöri lopulta kissalta turvaan. Saa nähdä herätäänkö keskellä yötä taistelemaan kissan kanssa pallon herruudesta.

Kissanpäivät

Kissa jäi jo itsenäisyyspäivänä Turkuun ja haettiin sieltä loppiaisena. Ensimmäisen viikon tuo luomakunnan kuningatar mökötti. Ilmeisesti meidän palvelustasomme ei ihan yltänyt mummin vastaavien tasolla. Tällä viikolla kissa nieli karvaan kalkin ja totesi, että kaipa hänen pitää alkaa elää meidän muiden seurassa.

Nyt sitä jopa voi nukkua niin rauhassa sohvan selkänojalla, että tippuu vahingossa tyynyjen väliin.

Välillä suren jo etukäteen aikaa jolloin kissa ei enää meillä ole. Syksyllä kissa täyttää 11 ja vaikka maatiaiskissa muuten voisi elää vielä toisenkin mokoman niin pelottaa miten kissan ensimmäiset 2,5 vuotta vaikuttavat. Kissa tuli meille eläinsuojeluyhdistyksestä ja olemme tietojemme mukaan kissan kolmannet omistajat. Meitä edellisen omistajan luokse kissa ei sopeutunut muiden kissojen vuoksi, mutta ensimmäinen oli ihan omaa luokkaansa. Toinen taloudessa asunut kissa jouduttiin lopettamaan ja meille tullessaan kissan kyljissä tuntui huonosti luutuneet murtumat ja kissan häntä on ilmeisesti jätetty johonkin väliin. Kissa pelkäsi aluksi kaikea, minua vähiten. Ensimmäisen kuukauden se nukkui sängyssä minun ja seinän välissä ja söi ahdistukseensa yhden rönsyliljan. Pikkuhiljaa kissa hyväksyi miehen ja muuttui luonteeltaan erittäin miellyttämisenhaluiseksi. Kun kissa tajusi, ettemme häntä ole mihinkään hylkäämässä alkoi se näyttää enemmän itsepäistä luonnettaan. Kissa ei ole mikään sylikissa, mutta tulee kyllä hakemaan rapsutuksensa. Aluksi kissa suostui leikkimään vain niin, että se oli varma ettemme saa sitä napattua kiinni ja kissaa ei saanut lähestyä millään mikä edes etäisesti näytti lyömäaseelta. Nyt kissa on noista toipunut ja sitä saa myllätä miten tahtoo. Toisin kuin toiset kissat niin vauvan kissa otti hyvin vastaan ja se on vuosien saatossa ottanut laumaansa minun äitini ja veljeni perheen. Hyvin toipunuthan tuo kissa on siltä osin mitä sen karvaisten korvien alapuolella liikkuu, mutta silti pelottaa miten pahasti nuo pahoinpitelyt ovat kissan elinikään vaikuttaneet. Pojalle kissa on valtavan rakas ja perheenjäseniä luetellessa kissa tulee aina ensimmäisenä (tosin tänään sieltä tuli myös mummi ja kaksi serkkua ennen isää). Kissa on mahtava persoona ja olisi vaikea kuvitella että meille enää toista kissaa tämän jälkeen tulisi. Täytyy nyt toivoa, että meillä olisi vielä monta yhteistä vuotta jäljellä.

Juhlien jälkeen

Kaksi päivää syötiin, oltiin, naurettiin ja syötiin vähän lisää. Tänään säätiedotuksen kannustamina pistettiin kamat kasaan ja kurvattiin kotiin jatkamaan lomailua.

Kissa jäi vielä viettämään laatuaikaa mummin kanssa, perheen pienintä asia harmitti. Tosin sitä nykyään harmittaa kaikki. Uhmaikä, mikä ihana asia. Tiukkojen ei-sanojen ja jatkuvan tinkaamisen sivutuotteena tosin lapsi oppi sanomaan ärrän ja tekemään varjoeläimiä.

Konkkaronkka kasassa

Tänään käännettiin ympäristörikoksen nokka kohti Huvikumpua. Mummitus oli ilmaissut halunsa siirtyä kaupunkiasujaksi, joten tuo meidän lyllerö piti käydä noutamassa kotiin. Sinäänsä ei hetkeäkään liian myöhään koska toissa päivänä kissa oli päässyt maailmanvalloitussuunnitelmissaan niin pitkälle että se oli muina eläiminä lähtenyt käpälämäkeen. Oli kuulemma sentään kehdannut näyttää nololta kun oli jäänyt kiinni lymyillessään naapurin saniaispusikossa.

Tänään kissa ei näyttänyt nololta. Sen naamasta pystyi lukemaan että saapumisemme ei ollut odotettu ja seuraamme ei juurikaan arvostettu. Hitaampikin olisi tajunnut sen viimeistään silloin kun kissa sulloutui päiväpeiton alle, mutta onneksi tuo jälkeläinen rajattoman itseluottamuksensa kanssa luottaa myös siihen, että tuo maailman kärttyisin eläin pitää hänestä ja änkeytyi perässä. Siellä ne pötköttivät viitisen minuuttia kun poika kertasi kissalle kaikki parin viikon ajalla sattuneet asiat. Varovaisesti voidaan siis epäillä, että kissa sentään jossain määrin ilahtui pojan näkemisestä. Ei se siellä sängyssä muuten olisi pysynyt. Meille aikuisille vieläkin mökötetään. Kun ilmeisesti meidän nyt vaan olisi syytä ymmärtää, että kissa tahtoo mielummin elää mummin kanssa.

Kaikki mitä jäi julkaisematta

Seitsemän viikkoa oloneuvoksena päättyy tähän päivään ja huomenna kutsuu jälleen kerran luonnonkaunis Itä-Pasila. Lomaterässä olleelta blogaajalta jäi tukku kuvia julkaisematta, joten tässä niitä nyt sitten olisi satunnaisessa järjestyksessä. Kuvissa leikitään Kupittaalla, aikamatkailtiin kauppareissulla naulakosta löytyneessä teiniaikojen sadetakissa, varsinkin kun kännykäkin päätti soittaa tuolloin Bluria, seurataan kissaa, joka haaveili aloittavansa maailman valloituksen kävelemällä pihan poikki ja kuvattiin käsittämättömän paljon ruokaa sekä halailtiin Muumeja.

 

Maailman napa

Mies harjoitteli efektikuvausta ja nyt saatiin kuva joka taitaa aika hyvin kuvata sitä miten tuo meidän kissamme maailman hahmottaa.

 

 

Turkismuotia

Puputossut ovat so last season. Meidän perheessä käytetään kissamuhvia...

Kissaa ketuttaa

 

Kissan mielestä nyt ei hommat ihan mene putkeen. Kissan kanssa ei selvästikään neuvoteltu päätöksestä purkaa kotivanhempijärjestelmä. Kissaa ahdistaa ja kissaa keljuttaa. Eikä nyt huomautella, että silloin kun kissan kanssa oltiin kotona se puhisi päivät pitkät ja mulkki rutineitaan häiritseviä ihmisiä. Jos kissalta kysyttäisiin kissa muuttaisi mummin luokse. Siellä sentään kissaa kohdellaan kissan arvoisella tavalla. Ja eläkeläinen ei edes liikaa hötkyile menemistensä kanssa.

HUI!

Se on kulkaa kahdeksan tuntia ja kymmenen minuuttia ja ensimmäistä kertaa vuoteen, kuuteen kuukauteen ja 22 päivään meidän perheessä on kaksi töissä käyvää aikuista.

Hiemanko jännittää.

Kissa tosin on onnellinen, se sai mummin tänne hoitamaan itseään (ja siinä sivussa myös karvattomampaa alamittaista perheenjäsentä).

Kissasananparsia

Olenko ainoa ihminen, jota tökkii Tyylivarkaissa se, että Noora Shingler vei muutoskohteen asiakkaan "varkaille" omaan kotiinsa ja puhuu silti kämpän asukkaista kolmannessa persoonassa? Missähän jakossa meille promotaan Marjoja ja maskaraa? No kukapa kissan hännän nostaisi, jollei kissa itse. Oi, nyt se viittasi vielä kotiinsa termillä "aikamagee".

Sain tänään arvostelut ensimmäisestä opintojaksosta uusiin opintoihini liittyen. Yllätin itsenikin kun klikkasin verkkosivun auki ja silmiin piirtyi pullealla fontilla kirjoitettu Kiitettävä ja vielä saatteena kehut hyvästä työstä. Pituutta venyin ainakin vaaksan ja liihottelin tyytyväisenä palaveriin. Kissa elää kiitoksella, mutta niin tekee tämä toimistokalkkunakin.

Jälkeläistä kiinnostaa vanhempien omaisuus. Se kiertää iPadia kuin kissa kuumaa puuroa. Houkutus koskea on niin suuri, että näppejä ei millään malttaisi pitää erossa.

Kuvien sankari tosin steppaa tuossa kirjaimellisesti kuin kissa pistoksissa, joten taidanpa lähettää tämän ja lähteä antamaan ruokaa.

Työnjohtaja

Talossahan ei askarrella ilman työnjohtajaa. Mahdollisuushan olisi, että jostain ilmestyisi metreittäin nauhoja nakerrettavaksi kun kissa katseensa  kääntäisi.

Picasa näemmä puurouttaa näitä kuvia siinä vaiheessa kun lataan ne nettiin. Kun vihdoin saatiin kovalevy vaihdettua uuteen ja muistia lisättyä niin toki sitä pitää sitten löytää joku toiminto joka alkaa kiukutella...