Puhtaalta pöydältä

Mökkiloman aikana löytyi myös vihdoin aikaa lähteä työstämään projektipyörää (Tunturi Madonna Mixte). Niin ihana kun vanha liukuvärjäys olikin, oli se myös ottanut niin pahasti osumaa, että maalipinta piti uusia. Mökillä runko sitten riisuttiin osiin ja aloitettiin vimmattu puhdistus ja maalinpoisto -operaatio.

Käsittömättömän tiukassa se maali oli. Nitromors ei tuntunut millään purevan, varsinkaan runkoon ja maalin irrottaminen vaati aikaa, hartiavoimia ja kohtalaisen määrän myös hiekkapaperia. Laakerit, Tuntuturin merkki ja muut pienet metalliosat puolestaan puhdistuivat hyvinkin helposti liottelemalla ja emme edes onnistuneet hukkaamaan yhtään kuulalaakeria vaikka riski oli melkoinen lapsen bongattua ne tuolla pihamaalla.

Lomani päättyessä pyörän runko oli saatu siihen pisteeseen, että pesun ja kuivauksen jälkeen päästään maalaamaan. Mies nappasi etuhaarukan ja pohjamaalin matkaan jo tämän viikon anoppilakierrokselle, mutta veikkaan ettei maalausta ole saatu tehtyä. Toivottavasti koko runko saadaan maalattua vielä tämän kesän nimiin jotta loppu rakentelu saadaan tehtyä täällä kaupungissa. Hienoa myös olisi jos jostain saisi pyörään alkuperäiset tarrat. Tai edes sen Tunturin logotarran, jossa kirjaimet ovat raidoitettuja.

Kevätjuhlapäivä

Äitiyden ihmemaahan sijoittuvissa blogeissa on nyt viime viikot vetistelty kevätjuhlissa. Siellä ne pienet piltit ovat laulaneet ja tanssineet ja äidit vollottaneet räkä poskella. No meidän kevätjuhlassa ainoa mikä poskea pitkin valui oli tuskanhiki. Kaksi noin kolmevuotiasta taaperoa sylissä on nimittäin aikamoinen lämpöpatteri. Eli meillä sen paremmin oma kuin naapurinkaan lapsi ei suostunut esittämään yhtikäs mitään päiväkodissa. Siinä oli erinomainen tapa juhlistaa tämän elämänvaiheen päättymistä. Reilun kahden viikon päästä poika on viimeistä päivää tuossa päiväkodissa ja aloittaa sen jälkeen kahdeksan viikon kesäloman.

Kesäloman jälkeen meillä alkaa uusi vaihe elämässä. Sellainen joka helsinkiläisessä kaupunkitarinastossa rinnastuu kultamunia munivaan hanheen. Uusi päiväkoti nimittäin näkyy olkkarin ikkunasta. Hyvästi lumessa hiki hatussa pysäkiltä päiväkotiin vaeltamiselle, tiukalle minuuttiaikataululle, tasapainottelulle täydessä lastissa kulkevalle polkupyörälle.

Illalla ihmeteltiin projektimaddea. Siinä oli kuulemma pipi.

Ennustan vielä mielenkiintoisia hetkiä tulevaisuudessa, kun nuori mies haluaisi toteuttaa itseään tuon pyörän kanssa. Olisihan Spider man-tarroitettu pyörä tietenkin aika päheä...