DIY: Koristellut kynttilät

Joulu tiesi taas muistamista päiväkodin aikuisille. Yritin lobata lapselle koristeltuja heijastimia, mutta lapsi halusi kierrättää aikaisemmalta joululta tuttua koristeltujen kynttilöiden ideaa ja koska väki oli vaihtunut edellisen kerran jälkeen 100 % kaivettiin mehiläisvahalevyt esiin kaapista.

Koristeluteema syntyi miehen pojalle Berliinistä tuliaiseksi tuomien liikennevalomuottien avulla ja lahjasta tuli nyt sitten ainakin antajansa näköinen.

Teoriassa nuo kynttilät ovat äärettömän helppoja tehdä. Osta kynttilä ja mehiläisvahalevy, leikkaa piparkakkumuotilla kuvio ja käden lämpö kiinnittää kuvion paikalleen. Tosin meillä kun nuo vahalevyt olivat seisseet pari vuotta kaapissa oli levyt ehtineet kuivahtaa. Kynttilöitä tietenkin alettiin askarrella juhlia edeltävänä iltana ja hetken jo revin hiuksia päästäni kunnes miehellä onneksi välähti. Leivänpaahdin päällee ja kynttilä kuvioineen sen paahtimen yllä. Tässä kohtaa sämpyläteline olisi ollut hyvä joten jouduimme ihan korkeamman omakätisesti killuttamaan kynttilöitä paahtimen yllä. Lämpö sulatti sen verran levyä että saimme kuviot kiinnitettyä tukevasti paikoilleen.

Pian pitääkin sitten ottautua pohtimaan kevään lahjoja. Viime vuonna annoimme kaupan basilikat koska omat kasvit eivät menestyneet ja edellisenä vuonna vietiin chilit. Nyt voisi taas yrittää chilejä kun kumpikaan nykyisistä työntekijöistä ei ole sellaisia saanut.

Joululomapuuhia: Puuhapinkka

Tuulinen, märkä ja vaihtelevasti plussalla oleva lömpötila ei juuri kannusta ulkoilemaan, joten kaikki puuhailuideat ovat olleet paikallaan. Joulun alla saimme yllätyspaketin Oppi & ilolta, josta löytyi tammikuussa kauppoihin tulevia pyyhittäviä puuhasteluja lapselle.

Puuhapinkkoja on meille kertynyt pariakin erilaista ja ainakin oma lapsi tykkää niistä kuin hullu puurosta (tai ainakin jos kyse on puurolle persosta hullusta). Pinkka kulkee usein mukana repussa juna- ja lentomatkoilla. Aikaisempi lemppari oli kirjaimien opetteluun liittyvä pakka, mutta nyt testiin saatu Tekemisen riemua -pinkka kiilasi kärkeen. Pinkan ikäsuositus on 5-7 ja tehtävät istuivat hyvin lasta tällä hetkellä kiinnostavaan maailmaan. Pinkassa tulee mukana 100 erilaista pulmaa tai tehtävää sekä poispyyhittävä tussi. Korttien tehtävistä moni on sellaisia, että lapsi kuvista hoksaa mitä pitää tehdä ja osassa tarvitaan lukutaitoisen apua tehtävänannon tulkitsemiseen. Vanhemman kannattaa myös tarkistaa puuhailun jälkeen että tussin korkki on varmasti paikoillaan eikä tussi pääse kuivumaan. Pakka kuuluu Oppi & ilon Taidot ja taiteet -sarjaan, joka pyrkii tukemaan eri kasvuvaiheiden luonnollisia taitoja ja ainakin meillä tuo osui nappiin herkkyyskaudellisesti.

Tänään taitaa kuitenkin olla tarpeen pakata pinkka pakettiin ja lähteä ulkoilemaan. Jouluaattona lapsi kävi anopin ja koirien kanssa lenkillä, mutta eilen nenä pistettiin ulos vain siksi aikaa kun käveltiin äitini luota autolle ja kotipihalla autolta ovelle. Joku ulkoilu voisi nyt olla enemmän kuin paikallaan, koska muuten lapsi kyllä lähtee kiipeilemään pitkin seiniä. Tuo märkä ja tuulinen keli ei vain oikein puhuttele ulkoilumielessä, mutta kaipa se on vain pakko uhrautua. Jossain sisäleikkipaikassakin toki saisi energioita purettua, mutta veikkaan, että siellä olisi meidän perheen lisäksi aika monta muutakin paikalla. Lähikaupassa ainakin voisi lähteä käymään, koska vaikka kuinka luulin ostaneeni järkeviä jouluruokia niin mieli ehti muuttua matkan verralla ja pitää käydä hakemassa kuivattuja herneitä likoamaan. Äitini pakkasi matkaamme savustettua kalkkunaa ja itse nappasin matkaan myös pussillisen perkuujätteitä jotta saadaan keitettyä välipäiviksi rokkaa.

Diy: Merirosvon käsikoukku

Lapsi sai kutsun päiväkotikaverin synttäreitä, joihin toivottiin merirosvoteemaista pukeutumista. Hattu ja miekka löytyivät valmiina ja raitapaitojakin kaapista pari, mutta koukku tarvittiin ja lapsi muisti nähneensä Pinterestissä ohjeen koukun tekemiseen.

Tämään aamulla kahdeksalta pikkujoulujen jälkilämmöissä sitten kaivoimme pojan kanssa esiin pahvimukin, ilmastointiteippiä ja leikkasimne pakkauspahvista kaksi kysymysmerkkiä.

Koukut laitettiin päällekäin ja päällystettiin ilmastointiteipillä. Mukin pohjaan leikattiin viilto, jonka läpi koukku pujotettiin ja koko kuppi päällystettiin teipillä. Poikaa häiritse se, että koukku vähän heilui, joten leikkasin vielä pahvista vähän mukinpohjaa suuremman ympärän, johon leikattiin myös keskelle viilto. Tuolla valepohjalla saatiin koukku jäykistettyä ja toisaalta tuo vielä tukevoitti koukun rakennetta kivasti.

Aikaa askarteluun meni vajaa vartti ja vaativuustasolta se oli sitä luokkaa, että se onnistui tekemään vajailla yöunilla pikkujoulujen painaessa jaloissa. Onneksi mies otti kopin synttärilogistiikasta muuten joten aamupäivällä sain vilkuttaa merirosvon selälle ja palata sen jälkeen kolmeksi tunniksi sohvalle horrostomaan ja katsomaan Scandalia.

Merirosvohattu on ostettu SeaLifesta ja miekka on itseasiassa peruja meidän häistämme, jossa opiskelukaverimme ryöstivät minut merirosvoina.

Seuraavaksi lapsi toivoisi Pinterest löytönä pahvisen lentoliskon askartelua. Saas nähdä tuleeko siitä kuinka paljon sanomista. Jemmasin kyllä töihin ilmoitustaulujen pakkauspahvit joten nyt olisi materiaalia mistä askarrella. Ja mies vielä tilasi itselleen uuden polkupyörän, joten eiköhän sekin tule meille pahvilaatikossa, joka on isompi kuin opiskeluaikainen yksiöni. Että joululoma voidaankin viettää nuollen paperihaavoja tällä menolla.

DIY: Revontulimusteläikät

Isänpäiväkortin kotiuduttua päiväkodista lapsi alkoi puhua, että haluaisi testata samaa tekniikkaa myös kotona. Tykötarpeiksi tarvittiin taitettavia korttipohjia, maalia ja juomapilli.

Ensin pursotettiin, sitten puhallettiin pillillä maaliläikkiä ja lätkäistiin kortti kahtia. Lopputuloksesta voi sitten kukin löytää sen mitä oma alitajunta eniten kertoo. Me löydettiin pojan kanssa tuosa versiosta kiinalaisia lohikäärmeitä. Ja koska meillä asuu melkoinen sarjataiteilija niin näitähän tehtii sitten koko korttipohjavaraston verran. Eli onnea vaan kaikille, jotka kutsuvat meidät lähiaikoina juhliin, tiedätte jo nyt mitä saatte kortiksi. Kiinalaisten lohikäärmeiden lisäksi tarjolla on perinteisempää perhosteemaa ja aina yhtä pirteitä korppikotkia.

Maaleina käytimme Ikeasta ostamiamme pursotettavia maaleja, jotka ovat osoittautuneet mahtavaksi askartelumaaliksi. Kannattaa tsekata löytyisikö niitä vieläkin. Hinta-laatusuhde on loistava ja maalit ovat todella riittoisia ja niissä on kivasti pigmenttiä.

Seuraavaksi sitten pitääkin suunnata korttipohjakaupoille. Tai ensin ehkä olisi syytä tehdä inventaario askartelukaappeihin. Veikkaan, että varsinkin isomman kaapin uumenista voi ties mitä aarteita. Tuossa yksi päivä löysin sieltä ainakin magneettinappeja eli korttien vastaanottajat voivat valmistautua myös saamaan lahjaksi magneetteja.

 

Kortti isänpäiväksi

Rasti seinään. Ollaan vasta tiistaissa, mutta isoisäosaston isänpäiväkortit ovat askarreltuna ja roikkuvat mageneeteilla jääkaapin oveen kiinnitettynä kuivumassa.

Lapsen oman isän eli mieheni lahjomisen suhteen luotan päiväkodin väen ponnistuksiin, mutta isoisäosaston korteissa päätin avittaa vaikka kumpikaan isoisistä ei minun isäni olekaan. Kortit tehtiin siis lapsen vaarille ja papalle eli mieheni isälle ja isäpuolelle, joista kumpikaan ei minulle ole reilun kymmenen vuoden aikana muodostunut järin läheiseksi, mutta ehkäpä tässä nyt sitten ollaan meidän perheen metatyön äärellä, koska vahvasti epäilen, että muuten sunnuntaina hypättäisiin junan kyytiin tyhjin käsin, jos en olisi korttiaskarteluihin lasta agitoinut.

Kortti-ideaa lähdettiin etsimään Pinterestistä. Lapsi on jo aika kokenut ideoiden selaaja varsinkin synttärien alla suunnittelu oli lähteä lapasesta täysin. Tällä kertaa lapsi lukitsi aika nopeasti ajatuksen kuumailmapallosta ja parin eri version pohjalta lähdettiin tätä toteuttamaan. Korttia oli kiva askarrella lapsen kanssa, koska eri vaiheet tarjosivat lapselle paljon tekemistä. Pilvet lapsi piirsi valkoisella vahaliidulla (kaikki kunnia minun ekaluokalla saamille Caran D'acheille, joilla edelleen piirtää hyvin), pallo tehtiin leikkaamalla leikkurilla kolme eriväristä ympyrää ja liimaamalla ne toisiinsa ja korit lapsi piirsi ja leikkasi itse Ikean softiksen tapaisesta. Yksityiskohdat lapsi lisäsi vielä lopulta tussilla ja kerrankin hyvin kriittisesti omiin kädenjälkiinsä suhtautuva lapsi oli tyytyväinen lopputulokseen. Vasemmanpuoleinen lähtee postin kyydillä kohti pappaa eli mieheni isäpuolta ja oikeanpuoleinen reissaa sunnuntaina junalla Turkuun appiukon isänpäiväpäivälliselle.

Ei ehkä perinteisin isänpäiväkortti, mutta itse en jotenkin lämpene hyvin stereotyyppisille korteille eli juuri kaikille kravaateille ja moottoriajoneuvoille. Ideakuvista löytyi myös käsittämätön määrä erilaisia kännykkää tai tablettia varioivia kortteja. Jotenkin noita kortti-ideoita selatessa tuli taas hyvin selväksi miten kapea se maailmanetuoikeutetuimman yksilön eli valkoisen länsimaisen heteromiehen sallittu vaihteluväli onkaan. Me olemme onneksi päiväkodista saaneet tähän asti ainakin kortteja, joissa ei isää ole asetettu kraka kaulassa, kännykkä kourassa autoa ajavaksi yksilöksi. Toivottavasti sama linjaa jatkuu tänäkin vuonna.

 

DIY: Jättikuplat

Helsinkipäivänä lapsi pääsi kokeilemaan jättiläiskuplien tekemistä Espalla ja lupasin sen jälkeen että voidaan kokeilla kuplien tekemistä myös joku kerta mökillä. Meidän vanhempien loman lähestyessä loppua eilen illalla tartuin vesimittaan ja aloitin urani kuplaliemen keittäjänä.

Litkuun resepti löytyi netistä ja se on kyllä helppo toteuttaa kotikonstein. Raakaineiksi tarvitaan veden ja pesuaineen lisäksi sokeria ja jauhemaista tapettiliisteriä.

Vesi 3 l

Sokeri 6 dl

Lämmitä vettä sen verran että sokeri liukenee, jäähdytä huoneen lämpöiseksi.

Liisteriä 0,5 dl

Fairya n 5 dl

Lisää liisteri ja Fairy sekottaen liuosta hyvin. Jätä lius kypsymään yön yli.

Ja kannattaa olla viisaampi kuin minä ja käyttää Fairya. Luulin olevani taloudellinen ja ostin jotain Xtran käsitiskiainetta ja lopputuloksena truuttasin sitä liemeen litran ja sen perään vielä desin Fairy jotta saatiin litku toimimaan.

Kuplien tekoon tarvitaan tietysti oma työkalunsa, mutta senkin saa kohtalaisen pienellä vaivalla tehtyä. Tikut nappasin ojanpenkalta lojumasta ja naruna käytimme ontelomatonkudetta, jota löytyi äitini varastoista. Käytännössä tuo on siis kaksi tikkua joiden väliin on sidottu lyhyempi ja pidempi narunpätkä. Pidempään laitoin keskelle painoksi mutterin jotta nyörit eivät mene sekaisin ämpärissä huljutellessa.

Parhaimmillaan veljenpoikani sai tehtyä isoja palloja ja yksi niistä saatiin lentämään yli naapurinkin pihan ja toinenkin oli kovaa vauhtia menossa kunnes törmäsi puhelinlankaan ja tippui suoraan äitini vastapestyn auton katolle...

Sokeri ja liisteri nimittäin pitävät huolta siitä, että kuplat jättävät jälkensä. Kerrankin oli siis pelkästään positiivinen asia, että saatiin sadetta. Tosin vähän vähemmänkin olisi riittänyt mitä tässä nyt illan mittaan on saatu.

 

DIY: Merenpohjaleikki

Olimme pitkään pojan kanssa suunnitelleet, että teksimme ompelukoneen pahvilaatikosta akvaarion. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat lennossa kun poika hoksasi, että akvaarion asemastahan olisi hauskempaa tehdä Oktonauteille merenpohja. Periaate kuitenkin oli oikeastaan aivan sama, rekvisiittaa tuli vain enemmän.

Tarvikkeet: pahvilaatikko, sinistä paperia ja värikyniä taustaan, pohjan koralliriuttaan kiviä sekä helmikassaa. Niin ja läjä Oktonauttileluja.

Tausta tehtiin pojan kanssa yhteistyönä. Piirtelimme merileviä sekä poika vielä piirsi jonkun merieläimenkin tuonne taustaan. Pahvista ja langasta tehtiin kaloja tuomaan kolmiulotteisuutta ja pohjalle tehtiin koralliriutta.

Helmimassa on kovaksi kuivuvaa askartelumassaa, jonka seassa on pieniä helmiä. Massalla voi päälystää oikeastaan mitä tahansa. Me saimme ainakin kiviä ja pahvia massalla menestyksekkäästi päällystettyä ja reilussa vuorokaudessa esineet olivat kuivuneet hyväksi.

Leikit sujuvat hyvin, mutta nyt yllätyshaasteeksi osoittautui kissa, jonka mielestä laatikko olisi täydellinen kissamaja kunhan joku tajuaisi ottaa nuo kaikki rojut pihalle.

 

Pienen majan laittaja

Meidän ruokakunnan vappuun on kuulunut ruokaa ja sohvannurkkaa sekä perinteiseen malliin vappubrunssi naapurissa. Siinä missä me vietettiin viime sunnuntai pyjamassa oli naapurissa oltu ahkerina Kierrätystehtaalla. Naapurin poikien hienot pahvitalot inspiroivat Ryhmä Hau-leikit ihan uudelle tasolle ja kun kotiin päästiin piti meidänkin askarrella heti oma koirankoppi.

A3 kokoinen arkki vähän paksumpaa paperia, liimaa ja vahaliitusuttuja.

Mitään pohjaa en tähän hätään ehtinyt kaivamaan esiin, mutta sentään meiltä löytyi viivotin. Kattoon en muistanut leikata liimauspintaa, joten jouduin improvioimaan kurkihirren ja toinen katonlape piti jättää auki, koska siitä kuulemma koirat kulkevat ulos.

Nopea ja hauska vappupäivänaskartelu ja isommasta kartonkiarkista olisi saanut tehtyä vielä vielä komeamman ja tukevamman koira-asumuksen. Tosin tuonne pieneenkin mökkiin meiltä löytyvät Rolle ja Kaja mahtuvat hyvin ja lisää koiria ei taida tulla, koska mokomat hauvat ovat ilmeisesti lopussa maahantuojaltakin ja naapuritietolähteeni olivat lelukaupassa vielä kuulleet, ettei ole tietoja onko uutta erää tulossa.

Ilmeisesti lelumaahantuojille ei raha tunnu kelpaavan kun Oktonautteja ei ole vieläkään saatu kauppoihin ja Ryhmä Hautkin nyt tarjoavat jo eioota. Tosin lasten oma mielikuvitus onneksi paikkaa sen verran, että Vahtitorin asemasta paperimajakin kelpaa koirille kodiksi.

 

DIY: Hirviöjengi

Poika taas kerran kuikuili olkapääni ylitse kun etsin Pinterestistä askarteluideoita ja esitti toiveen vessapaperirullahirviöistä.

Yksi talouspaperirulla ja jämät sormiväreistä. Kaapista löytyi varastoon ostettuja piippurasseja ja kuplasilmiä sekä Ikean versiota softiksesta.

Toteutus oli suorastaan yksinkertainen, mutta lopputulos hauska. Minä haluaisin koota noista mobilen ikkunaan, jotta saataisiin lumihiutaleiden tilalle jotain uutta, mutta lapsi vastustaa, jotta ei saada lumihiutaleiden tilalle uutta. Onneksi ikkunat vaihtuvat julkisivuremontin myötä niin lumihiutaleet löhtevät edes jossain vaiheessa kiertoon.

Nyt ostoslistalle pitäisi laittaa uusia sormivärejä, koska ne vain ovat peittävyydeltään ykköset näissä hylsyaskarteluissa ja vesiliukoisuudesta tulee plussaa. Pitäisi myös löytää energiaa askartelukaapin siivoamiseksi, jotta olisin edes jotenkin kartalla siitä mitä tuolta meidän varastoista oikein löytyy.

 

Team teippi ja glitteri

Lauantaiaamuna tutkailin kaupungin kulttuuritarjontaa. Emme tälle keväälle enää ottaneet Muotomaakarikurssia ja emme onnistuneet löytämään mitään korvaavaa tilalle, joten tuli sellainen olo, että jotain olisi kiva taas tehdä. Sekä Ateneum että Kiasma olisi tarjonnut pääsylippua vastaan nonstoptyöpajoja, mutta tällä kertaa kokeiltiin jotain meille ihan uutta eli Oopperan avoimia ovia.

No, alku meni hyvin. Aulassa oli joku tärykalvoja tärisyttävä lauluesitys, joka pelästytti ääniherkän lapsen. Onneksi pian löytyi kuitenkin sopivan hiljaista toimintaa. Askartelupiste, jossa sai askarrella pyrstötähtiä ja eläinmarakasseja.

Lapsen omien sanojen mukaan hän on enemmän askartelutyyppinen ihminen.

Aulan esitys onnistui lapsen pelästyttämään niin pahasti, että ei toivettakaan, että tyypin olisi saanut kuuntelemaan ilmaista lastenoopperaa. Sen sijaan Bach-konsertti kahvilasta kuunneltuna pullaa mutustellen oli kuulemma tosi kiva ja baletin harjoituksiakin lapsi jaksoi kivasti seurata. Olisikin kiva joskus mennä katsomaan balettia koko perheen voimin. Se kun on minulle niin kovin rakasta ja palkitsevaa.

Mutta nyt tosiaan selvisi se, että ensi syksylle olisi ehkä syytä etsiä joku kuvisharrastus. Pitänee alkaa jo hyvissä ajoin googlaamaan mitä tarjolla on. Ja toki siihen asti myös askarrella kotonakin. Marakassityöpaja varsinkin oli tosi kiva ja mietinkin jo, että olisikohan ihan suuruudenhullu ajatus, jos lapsen synttäreillä olisikin onginnan asemasta soitintyöpaja. Tosin jos tekisi jo valmistelut ennakkoon ja huolehtisi, että lapsille lähinnä jäisi koristeiden liimailua niin se ehkä olisi toteuttavissa. Tai sitten me palautetaan aikanaan vanhemmille läjä lapsia glitterliimalla kuorrutettuna.

 

Suhde nurin

Kun on vuorokauden sisään istunut kahdeksan tuntia junassa ja nukkunut viisi voisi olla vahvasti sitä mieltä, että lukujen olisi syytä mennä toisinpäin. Ja tuohon kun vielä yhdistää sen, että samaisen vuorokauden aikana on myös puhunut kuusi tuntia ääneen seminaaritilan edessä niin kotiin tullessa oli valmis toteamaan, että lapsenihan on oikea renesenssinero ja onnistunut ikuistamaan väritystyöhönsä täydellisesti äitinsä habituksen.

Vähän sameat silmät, apaattinen ilme ja erittäin nuhjuinen olemus. Check, check ja check.

Noin muuten nuo ääriviivaukkelit ovat osoittautuneet todella hauskoiksi. Tavalliset värityskuvatkin ovat kivoja, mutteivat välttämättä auta lasta kehittymään muuten kuin tarkempana kynänkäyttäjänä. Noiden ukkeleiden avulla olemme saaneet lapsen pohtimaan paljon enemmän sitä mitä kaikkea ihmistä piirtäessä pitääkään huomioida. Ja miten esimerkiksi värejä käyttämällä voi luoda mielikuvia vaatteista. Ja itseasiassa noiden piirtely on aika hauskaa yhteistä puuhastelua.

Ensin siis aikuinen tuhertaa paperille liudan ukkeleiden ääriviivoja ja sitten lähdetään täydentämään. Viimeeksi meillä oli molemmilla omat paperit ja itseasiassa esimerkin voima toimi yllättävän hyvin kun lapsi innostui kokeilemaan muutenkin mallista piirtämistä noiden ukkeleiden lisäksi. Tusseiksi ja muutenkin askartelutarvikkeiksi suosittelen lämpimästi Ikean valikoimia. Kohtuuhintaisia, käteensopivia ja väriäkin tulee kivasti. Lapsi tosin hoksasi jo ikiaikaisen ongelman eli sen ettei tussipaketeissa tahdo tulla ihonväristä kynää. Pitääkin käydä katsomassa, että vieläkö TopModel-tusseija olisi saatavilla. Niissä kun ainakin joskus oli noita erilaisia nudesävyjä.

Ikkunasta näkyy avaruus

Vuosi sitten ikkunaan vesirokkoviihteenä tehty akvaario oli ehtinyt jo haalistua aika ankean näköiseksi. Nyt oli kuitenkin käynyt niin onnekkaasti, ettei lapsi ollut syksyllä juurikaan kipeänä joten perinteisiä sairaspäivän askarteluja ei saatu aikaan. Eilen askartelimme Filosofiakahvilassa kivoja lasimaalaisperhosia ja sen innoittamana päätin, että nyt menee myös pojan huoneen ikkuna uusiksi.

Avaruus on nelivuotiaan mielestä ollut nyt todella kiinnostava. Päiväkodista kotiutuu planeettakuvia ja Star Warsin myötä on myös herännyt kiinnostus erilaisiin avaruusaluksiin. Aloitimme tutustumisen avaruusteemaan tutkimalla Googlen kuvahaun avulla kuvia avaruusaluksista ja planeetoista ja poika halusi ensin piirtää ja leikata itse raketin.

Kirjoittaminen on nyt pop ja tutut, meidän perheenjäsenten tai lähimpien tarhakavereiden etunimien kirjaimet tulevatkin jo nätisti. Vieraampien ja ehkä vähän haastavamman muotoisten konsonanttien kohdalla kuitenkin muoto on vielä hukassa, mutta eipä niillä nyt vielä niin kiire olekaan. Lapsi on myös nyt tuntunut pääsevän vähän jujulle siitä miten kirjaimet ja äänteet kulkevat käsi kädessä ja osaa jo hyvin bongata tavuista äänteiden perustella oikeat kirjaimet. Todennäköisesti lapsi siis oppii vähän epäloogisen kuulosesti ensin kirjoittakaan kuin lukemaan. 

Mutta siis kuitenkin takaisin avaruuteen.

Meidän avaruusmaisemamme syntyi muutamasta planeetasta, tähdestä ja isosta raketista. Olin leikellyt "lasimaalausten" paperikehykset jo eilen illalla valmiiksi ja nyt aamulla kiinnitimme kehykset vain kontaktimuoville ja sitten kiinnittelimme silkkipapapereita. Lapsi teki aluksen, tähden ja kaksi planeettaa ja me vanhemmat kannoimme kortemme kekoon yhden planeetan ja tähden muodossa. Koko perheen yhteiset askarteluhetket ovat aika kivoja ja siksi pidimmekin kovasti aikaisemmasta Muotomaakariharrastuksestamme. Onneksi noita juttuja voi tehdä hyvin kotonakin. Pitäisikin kysellä pojalta mitä kaikkea muuta hän haluaisi tehdä. Avaruusteeman ympärille voisi kyllä vielä tehdä mobilen sekä tehdä vaikka vessapaperirullista avaruusaluksia.

DIY: Huurrelyhty

Ennen joulua törmäsin parissakin paikassa askarteluvinkkiin, jossa lasipurkkiin kasvatetaan suolaa ja lopputuloksena tulee huurteinen purnukka, jota voi käyttää vaikkapa tuikkukuppina. Suolan kasvattaminen on huomattavasti helpompaa mitä nyt vaikkapa lapsien tai täydellisen yrttitarhan, joten suosittelen tätä ohjetta jokaiselle, joka väittää ettei askartelu ole heidän leipälajinsa.

Hommaan tarvitset lasipurkin, karkeaa suolaa ja vettä ja toimintaohje on niinkin vaikea kuin, että ota purkki, holauta sen pohjalle pari senttiä suolaa ja kippaa vettä perään sen verran että suola peittyy. Sekoittele hieman ja unohda tuon jälkeen purkki lämpöiseen paikkaan muutamaksi päiväksi tai reiluksi viikoksi. Suolan kasvu eli itseasiassa kiteytyminen riippuu lämpötilasta, sukkien väristä ja planeettojen asennosta, joten lopputulosta on vaikea ennustaa. Jos tuntuu, että kiteytyminen loppuu liian matalalle, uusi loraus vettä pistää suolaan lisää puhtia.

Meillä kynttilälyhdyn sisällä käytetään paloturvallisuussyistä Led-tuikkua ja suosittelen lämpimästi niiden ostamista lapsiperheisiin. Sen lisäksi että led-kynttilät ovat lapsen käsissä turvallisia ovat ne myös turvallisia pilttipurkki tms -askarteluissa. Oikea lämpökynttilähän muodostaa melkoisen turvallisuusriskin jos kynttilä-astian suuaukko on purkkia kapeammalla. Mitään kaunottariahan nuo led-tuikut eivät ole, mutta eipä se tuolta huurrekiposta muutenkaan mihinkään erottuisi.

DIY: Poreileva dinosauruksen muna

Joulukalenterin tiimoilta pistin viimeeksi opiskelupäivän aikana pienen kemian labran kyökissämme pystyyn.

Ruosoodaa, sitruunahappoa, karamelliväriä ja öljyä. Sekä pieni dino, joka munasta kuoriutuu. Tarvikkeet saa siis helposti ruokakaupasta ja apteekista ja ohje oli simppeli valmistaa.

2 kuppia ruokasoodaa

4 rkl sitruunahappoa

Tilkka karamelliväriä

Pari rkl öljyä

(Vettä)

Ensin sekaisin sooda ja sitruunahappo ja sekaan värit ja öljy. Itsehän arjen sankarina unohdin lisätä pienen tilkan vettä joten hölväsin reilummalla kädellä öljyä. Jos lisäät vettä varaudu kemialliseen reaktioon eli sitruunahappo pirskahtelee ja taikina myös muuttuu kylmemmäksi. Liikaa vettä ei kannata laittaa ettei sitruunahappo villiinny jo taikinana.

Lopputuloksena tuli melkoisen avarauudesta karanneen oloinen kaveri. Tuolla taikinamäärällä sai siis tuollaisen dinon piiloon. Pienempiin muniin riittää taikina puolitettunakin.

Munan muovailun jälkeen olisi hyvä, että muna saisi kovettua vähintään puolivuorokautta jotta siitä saadaan mahdollisimman suuri hupi irti.

Sitten vain suihkepullo käteen ja hauskuus alkaa. Taikina alkaa kastumisen myötä kuplimaan ja kätketty lelu paljastuu. Kärsimättömämpi kaveri vain nakkaa munan veden alle lavuaarissa nauttii isosta sihinästä.

Ja pahoittelut jopa minun mittakaavallani harvinaisen luokattomista kuvista. Varsinkin viimeisessä ei tahtonut kuvaaja pysyä lainkaan perässä. Hauskaa kuitenkin oli, joten voin lämpimästi suositella munien tekemistä ylläriksi lapsille.

Erilainen lelujoulukalenteri

Instagramseuraajat ovat varmasti jo päässeetkin jyvälle meidän tämän vuoden joulukalenteristamme. Tai no yhdestä niistä. Viime vuonna työkaverini lanseerasi lapsilleen dinojoulukalenterin ja tänä vuonna minä varastin idean. Tunnettu tosiasiahan kuitenkin on se, että minkä nuorena varastaa niin sen vanhana omistaa ja ideoiden kohdallahan tämä on jopa ehkä melkein suotavaa niin kauan kun ei kenenkään elantoa pöllitä.

Dinosaurukset siirtyvät mystisesti yön aikana uusiin asemiin. Viime yönä treenattiin ensiaputaitoja ja aikaisemmin on pelattu pelejä, käyty keikalla ja hurjasteltu kauko-ohjattavalla. Tähän asti kaikki oheissälä on kaivettu lelulaatikon tai meidän vanhempien varastojen uumenista ja tämä vähän erilainen lelukalenteri on lisännyt valtavasti lapsen itsenäistä leikkiä kun lapsi kehittelee meidän vanhempienme viritelmiä eteenpäin.

Myös askartelupuuhat on tullut valmisteluissa minulle tutuksi ja huomenna laitan ohjeen itsetehtyihin dinonmuniin, jonka sisälle sai piilotettua hyvin tuollaisen pienemmän muovidinon.

Tätä joulukalenteria voin kyllä hyvin suositella jokaiselle, joka haluaa toteuttaa lelukalenterin ilman tavaramäärän kasvatusta. Tunnisteella dinojoulukalenteri löytää Instagramista sekä minun että työkaverini tämän vuoden kalenteriluukut. Lisäksi googlailemalla dinovemberistä löytää alkuperäisistä dinoseikkailijoista tietoa.

Jos taas haluaa turvautua lelukalentereissa kaupallisempaan vaihtoehtoon suosittelisin lämpimästi Lego City-kalenteria. Meillähän (noloa kyllä) löytyy sekä City että Star Wars -kalenterit koska me vanhemmat ostimme jälkimäisen ja ensin mainitun toi tuliaisena kummisetä. Star Wars-kalenterissa korkeammalla hinnalla saa kyllä muutamia tyylikköisi minifiguja, mutta muuten luukuista tulevat minialukset menevät minusta vähän Legokrääsän puolelle. Cityn kalenterista sen sijaan tulee loistavia paloja ja niistä muodostuvalla kokonaisuudella on jo nyt saatu hyvät leikit pystyyn. Mutta joo, ensi vuonna kyllä jätetään Star Wars väliin. Vuosi sitten se oli minun ja miehen joulukalenterina ja silloinkin petyttiin.

Oktonauttisunnuntai

Pidempään blogia lukeneille onkin varmaan jo selvää, että meillä tykätään Oktonauteista. Poika innostui Oktonauteista jo samana kesänä kun täytti vuoden ja seuraavana talvena meillä katsottiinkin luupilla kahta digiboksille tallennettua jaksoa. Tuon jälkeen ollaan kyllä saatu kerättyä talteen kaikki muutkin Suomessa esitetyt jaksot, tuotu ulkomailta tuliaisina leluja ja kirjoja sekä selattu puhki englannin ja saksankielisiä lehtiä.

Sunnuntaina meillä taas oli Oktonauttipäivä. Pikku kakkosen asemasta aamulla katsottiin vanhoja ensimmäisen kauden Oktonautteja pari jaksoa ja sen jälkeen poika kantoi Oktonauttilaatikon esiin ja pisti omat meriseikkailut pystyyn.
Jotain Oktonauttialtistuksen tasosta meillä vanhemmillakin kertoo se, että olemme nyt meribiologisen tietämyksemme huipuilla ja että myös Oktonauttien piirustusjälki on painunut aika syvälle alitauntaan, koska pojan puuhasteluja katsellessa kokeilin leikellä vapaalla kädellä Oktonauttilumihiutaleita.

Professori Vihi näyttää lähinnä Cthulhulta, mutta ainakin lapsi nuo tunnisti.
Oktonauttifanien perheiden kannattaa muuten viritellä tallennusasetukset kohdilleen joulun aikaan. Kakkonen näyttää jälleen erikoisjaksoa Oktonauteilta. Tulossa on aikaisemmin näytettyjen joulujaksojen lisäksi seikkailuja Mariaanien haudassa ja arktisilla vesillä. Ja ensimmäisen kauden jaksot palaavat tammikuussa uusinnoille. Toivottavasti saamme myös Oktonauttien kolmannen kauden pian telkkareihin. Ja mieluiten aamun Pikku Kakkoseen, jotta jaksot olisi mahdollisimman helppo tallentaa digiboksille tai kuten meillä Elisan Viihteeseen.

DIY: Heijastinhyönteiset

Helmiaskartelut on perheen pienimmän mielestä hip, pop ja cool. Siinä kohtaa kuitenkin kun lapsi oli väsäämässä minulle viidettä riemunkirjavaa rannekorua päätin ehdottaa, että josko kokeiltaisiin tehdä jotain muutakin helmistä.

Tigerin pinkistä siimasta, Sinellistä ostetusta heijastinkankaasta ja helmistä syntyi suunnilleen sudenkorentoa muistuttavat ötökät. Salamavalotestillä kangas heijastaa yllättävän hyvin ja koruihin kiinnitettiin hakaneulat ja ötökät taitavat päästä isoäitien joulupaketteihin kylkijäisiksi.

Pitäisi muutenkin palautella mieleen erilaisia helmiaskartelujuttuja. Teinivuosinani olin haka tekemään muovihelmiliskoja ja niitä nyt ainakin voitaisiin pojan kanssa kokeilla. Noilla isoilla muovihelmillä lapsenkin sorminäppäryys on todennäköisesti riittävän hyvä. Tosin ensin varmaan pitää tehdä visiitti Hobby Pointiin, koska intohimoinen helmiaskartelija on käyttänyt varastot jo aika vähiin. Vai olisikohan härskiä palauttaa osa nuoren korutaiteilijan aikaansaannoksista takaisin helmilokerikkoon?

Sateen äänet

Sunnuntaiaamut ovat yleensä minun ja pojan askarteluaikaa. Varsinkin niinä aamuina kun ei ole mihinkään kiire on kiva pyjamat päällä tehdä jotain yhdessä. Tämään olimme itseasiassa jo tekemässä jotain aivan muuta kun lapsi hoksasi rullalla olevan heijastinkankaan ja helmien kanssa touhutessaan, että niistähän kuuluu ihan sateen ääni kun rullaa kallistelee helmien ollessa sisällä.

Sadeääniputki oli tullut lapselle tutuksi päiväkodin juhlakonsertissa pari viikkoa sitten. Kuulemma siellä olisi saanut putkea soittaa, mutta hän ei uskaltanut kun ei tiennyt, että varmasti osaa. Nyt oman hoksauksen kautta lapsi kuitenkin äkkäsi, että millä perusteella ääni syntyy ja innostui heti kun ehdotin, että tehdäänkö ihan oma sadeääniputki.

Tarvikkeet löytyivät oikeastaan kädenulottuvilta. Sopivasti tyhjentynyt talouspaperirulla sai tulpiksi punaista paperia teipattuna ja sisälle laitettiin pieniä muovihelmiä, mutta yhtä hyvin kyytiin voisi laittaa vaikkapa riisiä, ohraa, makaroonia tms. rapisevaa kuivakaappisisältöä.

Ilmeisesti usean vuoden altistus Neppajymykerholle oli tehnyt tehtävänsä ja lapsi toteutti askartelun oikeastaan täysin istenäisesti. Itse autoin vain pinkillä ilmastointiteipillä vahvistamaan pojan teippaukset sekä piirsin kylkeen Batmankuvan pojan toiveesta. Soitin valmistui minuuteissa ja oli siitä kiva askartelujuttu, että sen sai heti käyttöön ilman kuivumisen odottelua.

Kun kuuntelimme pojan soittelua totesimme miehen kanssa, että Rokkimuskari on tosiaankin tehnyt ihmeitä ja lapsi pysyy todella hyvin rytmissä ja laskee myös tahtia hienosti. Mahtavaa oli myös huomata miten lapsi sai itsetuntobuustausta huomatessaan, että hänen ideansa toimikin käytännössä ja että itseasiassa hän osaakin soittaa soitinta vaikka päiväkodissa oli kuvitellut ettei osaakaan. Ei tosiaan taida olla riskinä, että tuolla meidän tyypillä nousisi kehut päähän kun monessa arkisessakin tilanteessa se epäilys omiin taitoihin nousee pintaan. Pakkoa sanoa, että antaisin aika paljon jos lapsen itsetuntoa saisi vahvistettua, mutta eipä tässäkään taida olla oikotietä onneen vaan edetään pienillä askelilla. Ja opetellaan myös sitä, että joskus on ihan luvallista epäonnistuakin eikä siinä ole mitään hävettävää. Enemmän sitä ihminen kuitenkin menettää jos ei edes uskalla kokeilla.

DIY Autobot-paita

Transformersit ovat nyt meillä kuuminta hottia. Lapsi on kaivanut laatikkojen uumenista isän lapsuuden aikaiset aarteet ja pari uutukaistakin on kertynyt kokoelmiin. Pojan lempitransformer on Bumblebee ja toiveissa olikin Bumblebee-asu.
Netistähän löytyisi mainioita videoita, joissa pahvilaatikoista askarrellaan Transformersasuja, mutta me mentiin nyt vähän enemmän käytännöllisyys edellä. Idea on bongattu jostain käsityöblogista, mutta hävetäkseni en kuollaksenikaan muostanut mistä.

KappAhlin raitapaita, keltainen kangasväri ja kontaktimuovia sekä äitiyspakkauksen patjasta leikattu pala vaahtomuovia. Eli tarvikkeet olivat edulliset, paitakin ostettiin jollain ota 3 maksa 2 -diilillä ja kangasvärikin oli hankittu jonnekkin lapsen syntymää ennen olleisiin pikkujouluihin, joihin tarvitsin Ruotsi-paidan. Minä teippasin muodon ja lapsi hoisi kankaanpainnan.

Lopputulos oli ainakin minun ja pojan mieleen. Keltaiset Papun leggarit olivat kuulemma riittävät viimeistelemään Bumblebee-lookin.
Seuraavaksi poika tilasi jo Batman ja Spiderman -paidat, joiten pitänee jatkossakin vilkuilla noita Lindexin ja KappAhlin luomupuuvillapaitoja sillä silmällä. Meillä pojalla on myös aika paljon supersankarivaatteita, mutta kyllähän tämä omatekoinen on ehkä enemmän aikuisen silmäänkin sopiva eikä myöskään huuda supersankaruutta kurkku suorana.
Olenko muuten ainoa, jota ärsyttää tuplakokoiset paidat? 110 cm pitkä lapsi on lyhyt selkäinen, mutta pitkä raajainen eli nyt on pitäynt siirtyä jo paidoissakin kokoon 110/116 ja tuntuu että jotta hihat ovat sopivan mittaiset on lapsi tuomittu käyttämään tunikamittaisia paitoja. Kesällä lyhythihaisissahan käytössä oli vielä osin 98 koon paitoja kun niissä helma oli passeli ja ympärysmittakin sopiva edelleen tuolle oven saranapuolelta kulkemaan passaavalle lapselle.

Potilaspäivän leikki

Eilen syntymäpäiväjuhlallisuuksien loputtua aloimme ihmetella vaisuna sohvalla pötköttävää poikaa. Tarkempi tarkastelu paljasti tyypillä olevan kuumetta rapiat 38 astetta ja suuhunkin kuulemma sattui. Siinä sitten päästiin ensin soittamaan juhlavieraat läpi ja kertomaan, että tuurilla on päässyt voittamaan pääpalkinnon jokasyksyisessä enterorokkoarvonnassa ja tämän jälkeen vielä perumaan sunnuntaille suunniteltu brunssi.
Lapsi oli odottanut brunssia ja kylään tulevia kavereita kuten myös iltapäiväksi suunniteltua uimareissua maauimaalaan. Päätin, että koska kivat jutut nyt peruuntuivat ja muutenkin sairaspäivänä tulee tuijoteltua liikaa telkkaria, olisi nyt tarpeen keksiä joku leikki, jolla saadaan tyyppi pidettyä touhuisana puolikuntoisenakin. Instagramista sopivasti osui silmään leikkiriisi ja yötä myöden värjäilinkin sitten laatikosta löytyneitä riisin jämiä elintarvikevärien ja sitruunamehujen seoksella. Riisit eivät ehtineet kuivua yön aikana, mutta onneksi aamulla 50 asteen lämpötilaan säädetty kiertoilmauuni hoiti tehtävänsä.

Sateenkaaririisit olivat lapselle houkuttelevan näköisiä ja riisien sekaan katosu uskomattoman hyvin pienet lelut lastenhuoneen lokerikosta. Leikkiriisistä löytää enemmän tietoa jos googlailee sensory play rice ja katsoo mitä kotikouluäidit uudella mantetereella ovat keksineet. Riisiä suositellaan jo taaperoillekin, mutta hyvin nelivuotiaskin näillä innostui leikkimään. Pitäisi vaan kuulemma saada lisää noita riisejä, jotta saisi kaivella enemmän.
Huomenna ainakin on vielä luvassa sairaspäivä lapsella joten riisit taitavat vielä huomennakin päästä tehokäyttöön. Saa nähdä keksivätkö mies ja poika vielä jonkun uuden leikin kätkemisen ja etsimisen rinnalle. Ja saa myös nähdä onko tämä vain alkusoittoa tämän syksyn sairasteluille. Pitää nyt ottaa maitohappobakteetit tehokäyttöön ja hinkata ekstratehokkaasti kynnenaluset. Ja eihän sille vaan mitään voi jos taudit meille löytävät.