Tervetuloa makumatkalle meidän perheemme niihin hetkiin, jolloin riman alitus vaatii jälleen kerraan suunnilleen kierimistä eli peritorstaiseen tyyliin hernekeittopäivään.
Siinä missä tosimartta liottaa itse herneensä meidän ruuhkavuosikeittiössä koukataan lähimmään K-kaupan kautta ja poimitaan matkaan purkki Pirkan luomuhernekeittoa. Sitä hyvää, jossa ei ole lainkaan lihaa. Tai siis niinhän me luultiin tähän saakka. Sitten tänään mies meni niin sanotusti vieraisiin eli Salon Cittariin ja nappasi kouraansa ensimmäisen vastaantulleen luomuhernarin.
Tokihan se on ihmisen vastuulla kiinnittää huomiota siihen mitä kassalle kantaa, mutta joku hätäisempi nyt saattaisi pohtia, että voisiko nuo tölkit suunnitella muutenkin kuin tuollaisella etsi viisi virhettä -tyylillä. Varsinkin kun tuo valkoinen palkki vielä hyvin blurraa sen faktan että toisessa tölkissa kuvassa on kinkunkrämmäle ja toisessa ruisleipää. Ja nyt kun valittamiseen makuun päästään niin kiukutellaan nyt vielä siitäkin, että miksi tuo vegesoppa on etiketin mukaan "ei sisällä lihaa"-versio. Miksei se vaan voi olla kasvisversio?
Että tänään tuli sitten syötyä lihallista soppaa kasvissopalla lantrattuna. Ensi kerralla pitää sitten ilmeisesti silmä käteen ja katsoa perusteellisemmin mitä kaupassa on ostamassa. Ja jättää kaiken maailman Salon Cittarit väliin kun tuo meidän oma pieni lähikauppa ei taida edes lihallista versiota myydä.
