Siinä missä Leevi and the Leavings aikanaan kehottivat vaimoa olemasta onneton, koska kotoahan löytyy kaikki laitteet, jotka kehitys on tuonut tullessaan, on tunnettu tosiasia, että minulla ei tällaista ongelmaa ole. Stereoiden, television, mikroaaltouunin ja videonauhurin (kyllä, omistan edelleen VHS-nauhurin) ohella meille on pesiytynyt aika lailla tekniikkaa ja yleensä vielä minun aloitteestani.
Tekniikkahan ei kulutustuotteena ole mitenkään ongelmaton. Kertakäyttölaitteiden valmistamiseen liittyy paljonkin ongelmia se luonnonvarojen ja tuotanto-olosuhteiden osalta. Kuitenkin sisäinen insinöörini innostui aina kun johonkun uuteen kilkkeeseen törmään. Yksi tällainen tuote oli aktiivisuusrannekkeet. Täysin turhakkeenahan tuollaista voisi pitää, mutta vajaan vuoden verran Fitbit Flexin kanssa kulkeneena olen kyllä tykästynyt rannekkeen käyttämiseen. Päivittäisen askelmäärän lisäksi mittari kertoi yleisen aktiivisuuden tasosta muutenkin ja tarjosi myös mahdollisuuden seurata unen laatua tai vaikkapa painon kehitystä. Flexin ongelma kuitenkin on se, että eihän sitä hyvällä tahdollakaan voi pitää kauniina, mutta kyllä minä nyt sen kanssa pystyin elämään. Hiljattain kuitenkin törmäsin johonkin joka olisi aidosti miellyttävän näköinen vaihtoehto aktiivisuusrannekkelle eli Withingsin Activité Popin. Mies oli suunnitellut itselleenkin aktiivisuusrannekkeen hankkimista, joten nyt Fitbit siirtyy miehelle ja itse ostin Berliinistä uuden rannekkeen, joka myös toimii kellona.
Tiesin jo etukäteen, että Fitbit on askelien suhteen melko höveli. Mittariin tulee uusia askelia kunhan sopivasti kättä heiluttaa. Arvostelujen perusteella taas tiesin, että Withings on hyvinkin tarkka askeliensa suhteen ja kumpikin teoria tuli selvästi varmistetuksi rinnakkaisessa käytössä. Peruskävelypäivänä heitto oli runsaan 10 % luokkaa, mutta eiliset luvut näyttivät aika karuilta vierekkäin laitettuna.
Päivä oli pitkä. Aamupäivällä luovutimme hotellihuoneen ja lähdimme kiertelemään ostoskaduille ja menimme iltapäiväksi Akvaarioon (oltaisiin menty eläintarhaankin mutta mokoma oli myrskyn vuoksi suljettu). Kuuden kieppeissä haimme hotellilta matkatavarat ja lähdimme kentälle. Vain palataksemme vähän ennen puolta yötä uudelle hotellille yhdeksi yöksi odottamaan uutta lentoa.
Askelkuvaajistahan näkyy hyvin, että kumpikin mittari on laskenut askelia kutakuinkin samoissa hetkissä, mutta selvästi Fitbit on hövelimpi tuollaisen yleisen pääppelehtimisen askeliksi laskemisen osalta. Kilometrimäärää Fitbit väitti tulleen päivän aikana 8,5 eli heitto on tuossakin melkoinen. Samoin myös eroa näkyi kalorikulutuksissa vaikka mitat kummassakin on samat ja ohjelma laskee ne koneellisesti Fitbitin mukaan kaloreita olisi kulunut melkein 2800 eli tässä kohtaa kyllä kuulostaa, että Withingsin pessimistisemmät arviot ovat ehkä pidemmän päälle turvallisemmat seurata.
Kumpikin aparaatti tarvitsee siis tuekseen jonkun sortin älyaparaattisovelluksen, jossa kertynyttä dataa voi tarkastella. Fitbitin käyttöliittymä on tässä kyllä mukavampi ja jään kaipaamaan myös sen tuomaa vertaistukea, koska aika monella kaverilla myös laite löytyy ja oli helppo vertailla askelmääriä. Withingsin sovellus ei ole jotenkin niin luonteva käyttää, mutta eiköhän senkin kanssa sinuiksi päästä. Sovelluksen kautta säädetään myös kellonaika ja pystyy asettamaan laitteeseen herätyksen, jolloin ranneke värisee (myös Fitbitillä on herätysominaisuus). Fitbit käyttää akkua, jota saa latailla vajaan viikon välein ja tässä kohtaa Withings taitaa voittaa kirkkaimmin. Laite toimii nimittäin paristolla, jolle on luvattu kahdeksan kuukauden käyttöikä.
Risuja aktiivisuusrannekkeille luonnollisesti tulee siitä, että niiden käsitys aktiivisuudesta on melko rajoittunut. Rannekkeet eivät tunnista esimerkiksi pyöräilyä liikunnaksi, koska siihen tarvittaisiin mukaan GPS, joka taas lyhentäisi latausväliä kohtuuttomasti. Samoin kuntosalitreeni, jooga ja moni muu laji näkyy aktiivisuusrannekkeen logissa lähinnä saman näköisenä kuin tämänhetkinen sohvallamakoilu. Arkiaktiivisuuden mittarina rannekkeet toimivat kuitenkin hyvin. Niiden avulla huomaa tuskaisen hyvin sen mikä merkitys on sillä hyppääkö päiväkodin kulmalta bussiin vai käveleekö vajaan kilometrin lähijunalle. Tai sen, että lähteekö toimiston ulkopuolelle syömään vai syökö alakerran Amicassa. Puhumattakaan siitä, että klikkaako työpäivän aikana auki Lync-kuvakkeen vai kipaiseeko käytävän päähän työhuoneelle käymään.
Kannattaako askelmittari sitten hankkia vai onko se taas yksi tekninen turhake? Minun kannatti, sinusta en tiedä. Tärkeintä on tunnistaa se mikä itseä motivoi. Minut tekniikka saa liikkeelle ja pidän siitä, että saan tietoa tarvittaessa pitkällekin aikavälille. Mittari myös usein kannustaa lähtemään vielä illalla pienelle kävelylle, jotta askeleet tulevat täyteen. Minua tämä siis on aktivoinut liikkumaan enemmän arjessa, mutta epäilen, että monella tämä voi myös jäädä laatikon pohjalle heti ensi huuman mentyä.
