Jaakko Kangasluoma oli eilen Hesarissa vakuuttunut siitä, että vain kahjo matkustaa lapsen kanssa. Kaipa se on sitten todettava, että kahjoja ollaan. Itse tosin olen sitä mieltä, että vielä kahjompaa olisi jättää ne reissut väliin jos matkakuume polttelee.
Toki on lapsia joille oma koti ja omat rutiinit ovat tärkeitä, mutta en silti sanoisi, että oma lapsemme olisi jotenkin poikkeuksellinen ollessaan aina valmis reissuun. Tyypillinen argumentti siitä, että eihän ne lapset reissuista mitään muista aikuisena ei myöskään ole kovin kestävä väite. Kun tuolla perusteella eipä sille lapselle myöskään tarvitse järjestää synttäreitä tai tehdä mitään muutakaan kivaa kuin vasta kouluikäisenä. Matkustamista voidaan myös pitää vaikeana ja vaarallisena, mutta kummasti niitä lapsiperheitä vaan asuu joka puolella maailmaa joten hyvin sinne porukan jatkoksi sopii sitten myös muutama reissaava perhekin.
Ei se lapsen kanssa reissuun lähteminen samanlaista ole kuin mitä reissut olivat ennen reissua, mutta ei se lopulta paljoa poikkea. Lapsen kanssa suunnitelmallisuus on tärkeämpää ja usein voi joutua tekemään valintoja siitä vinkkelistä, että esim. matkustusaikataulut jotenkin istuvat lapsen rytmiin. Tavaraa tulee luonnollisesti hieman enemmän, mutta toisaalta rattaiden kanssa reissatessa lapsen lisäksi myös kärryissä kulkee näppärästi puolet muusta maallisesta omaisuudesta.
Sekin on hyvä pitää mielessä, että muultakin maailmasta löytyy kauppoja joten kassiin ei lapselle tarvitse pakata joka päivälle kolmea vaihtovaatekertaa. Kantapään kautta opittuna suosittelen kuitenkin roudaamaan vaipat ainakin parin ekan päivän tarpeisiin kotimaasta ja myös tarvittaessa potan matkaan. Lapselle ei myöskään kannata pakata koko lelukorillista matkaan. Riittää että mukana on joku turvallinen unikaveri tai muu tärkeä lelu.
Kohdevalinnoissa olemme lapsen kanssa pelanneet varman päälle ja valinneet kohteita joista meillä on ollut aikasempaakin kokokemusta. Reissut tehdään tietyissä määrin lapsen ehdoilla. Emme kahden aikuisen voimin tosiaankaan näin paljon käytettäisi esim. Ruotsinlaivoja ja lentomatkojakin tehtäisiin varmasti enemmän kauempana oleviin kohteisiin. Lapsen kanssa kuitenkin voi harrastaa niitä meille reissuissa tärkeitä asioita eli museoita, nähtävyyksiä, yleistä pällistelyä ja täsmäshoppailua. Toki jos reissussa nauttii enemmän kosteista illoista on reissujen luonne lapsen kanssa tyystin erilainen ja muutos voi olla vaikeammin sulatettavissa.
Meidän tapauksessa kuitenkin matkustaminen pojan kanssa on itseasiassa niin hauskaa, että emme osaisi kuvitellakaan, että lähtisimme reissuin ihan vain kahdestaan. Nytkin suunnitelmissa on on kuluvalle tavlelle pari reissua. Puhumattakaan ensi kesän pyöräreissusta. Ja silloin ajateltiin jopa uskaltautua telttaan lapsosen kanssa.
Mun mielestä tuo kolumni on vähän tylsä ja väkisin väännettyä juttua aiheesta, joka ei todellakaan ole niin ylitsepääsemätön kuin kirjoittajalle itselleen tuntuu olevan. On lapsia, jotka nauttivat matkustelusta yhtä lailla kuin aikuisetkin. Me suunnitellaan lentoa Nykiin ensi syskylle, molemmat lapset mukana. Hulluja ehkä, mutta onnellisia sellaisia!
VastaaPoistaSun kanssa samaa mieltä, kolumnin kanssa eri mieltä ja kaikkein eniten samaa mieltä kolumniin kommentoineen Jotin (19.9. 10:05) kanssa :)
VastaaPoistaMusta kolumni oli ihan hauska. Me ollaan kyllä reissattu lasten kanssa, ja ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka reissaa. Meidän perheessä matkustaminen lasten kanssa ei vaan oo ollut mikään ihan helppo yhtälö.
VastaaPoistaMeidän Esikoinen reagoi muutoksiin aika voimakkaasti, eikä mene aina tyytyväisenä mukana minne vaan viemmekään. Lapset on erilaisia. Viime tammikuinen Egyptin-lento meni koko matkan selkähikisenä, kun kahdelta aikuiselta vaadittiin todellinen työpanos vauvan ja taaperon kanssa. Mulle meidän ulkomaanlomat on osittain olleet hieman osastoa face your fears, mutta hyvin on kaikki mennyt! On siis todellakin aina kannattanut lähteä, vaikka pian 3v:n kanssa pitää ihan oikeasti huomioida enemmän kaikenlaista kuin monen muun lapsen kanssa. Seuraava reissu saattaa kyllä olla jo kovasti erilainen, sillä iän mukana pojalle on tullut aimo annos sopeutuvaisuutta ja joustavuutta. Jes!! :)
Elman kanssa olen minä samaa mieltä. :)
VastaaPoistaMatkustamisessa tosiaan nousee hyvin esiin luonteet. Meilla vanhemmat tykkäävät matkaamisesta joten ollaan varmaan aina lähtökohtaisesti itse hyvällä fiiliksellä. Lapsi taas tuntuu perineen karjalasista geeneistään sen puolen, että sekin on herkkä lähtemään. En tiedä minkä verran sillä on merkitystä, että lapsihan tottui jo raskausaikana aika tiiviiseen tahtiin kun reissasin töiden puitteissa pitkin kotimaata äitiyslomaan saakka. Poikahan oli vauvasta saakka sellainen, että parhaiten se viihtyi menossa. Rappukäytäväremontin aikan tehtyjen aspestipurkujen vuoksi jouduimme pojan kanssa jumittamaan viikon arkipäivät sisällä asunnossa ja en tiedä kumpi siinä hajoili pahemmin äiti vai poika vaikka pojalla tuolloin oli ikää sellaiset nelisen kuukautta.
VastaaPoista