Meillä kävi tänään leikkitreffeillä hurmaava pieni nuori nainen. Siinä välissä kun poika neitiseuralaisensa kanssa söivät kalkkunamurekepihvejä ja juttelivat filosofisia siitä miten jalka voi puutua jos istuu liian kauan potalla saimme myös kuorrutettua tytön kohtuu tukevalla kerroksella kissankarvoja.
Niitä karvoja on joka paikassa ja niistä ei vaan pääse eroon. Niitä vastaan voi yrittää taistella, mutta sitten ei ole ikinä missään ajoissa ja mielenterveyskin voisi rakoilla samaa tahtia kun teippirullasta kuoritaan kerroksia pois.
Yhden asian sitä kuitenkin voi tehdä. Vaihtaa ruokapöydän tuolit puisiin kankaisten asemasta. Eli taitaa killat matkata toviksi vintille ja puiset eriparituolit tehdä paluun.
Mä huonoimpina hetkinä vannon, että meille ei tule enää yhtään karvaista elukkaa, kun noista karvakasoista aika jättää. Vannomatta paras kuitenkin, mutta jos meidän seuraava karvainen elukka on koira, niin valitsen rodun, jolla EI ole aluskarvaa.
VastaaPoistaI feel you (alkuperäiseen kirjoitukseen)... :P
VastaaPoista