sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Sinistä


Minä en ikinä ole ollut mikään sinisen ystävä. Sininen värinä on minusta aina ollut jotenkin blääh. Sellainen suomalaisen varma. Ostetaan sinisestä unikosta verhot, pihalle vähän orvokkeja sinisenä ja tihrustetaan maailmaa sinisin silmin. Sisustuksessa sininen on aina minusta ollut vähän ysäri väri. Sinisiä sohvia, ruokailuryhmiä joissa pöydä levy oli puuta ja jalat siniset, pöydälle katetaan luonnollisesti koboltinsiniset Kartiot.

Sitten yhtenä päivänä otin silmän käteen ja katsoin. Vielä vähän aikaa sitten olohuoneeni oli ollut pirteän vihreä, vähän turkoosilla höystettynä. Sitten nääpiö alkoi mattoterroristiksi ja vihreät matot muuttivat kellariin ja tilalle tuli harmaa väliaikaismatto.  Sikana säkissä ostetut Killatkin osottautuivat sinisiksi ja niiden taustana olelet Marimekon Hedelmäpeli-verhot yhtäkkiä olivatkin muuttuneet kovin sinisiksi.

Sitten löysin itseni kangaskaupasta kiikuttamassa leikkuupöydälle sähkönsinistä puuvillaa ja lakkasin vielä kyntenikin sinisiksi. Viimeinen niitti taisi olla se kun into piukassa tilasin itselleni äärettömän Mikko Alatalohenkiset pokat aurinkolaseihin. Onhan se turkoosi ollut kesävärini jo aikoja, mutta nyt on pakko myöntää, että sinisen puolelle lipsutaan ja pahasti. Ystäväni väittää, että tällä on jotain tekemistä keski-ikäistymisen kanssa. Minähän en myönnä mitään. Sen vaan sanon, että kun kuulette että into piukassa hamstraan sinistä lasia ikkunan lasien väliin koristeeksi, huomauttakaa, että olen muuttumassa äidikseni.

2 kommenttia:

  1. Sininen korostaa ainakin sinisiä silmiä niin kovin ihanasti ;-). Eikä se voi olla mitenkään keski-ikäinen väri! Mä rakastan sinistä; etenkin Katri-Helenan sinistä.

    VastaaPoista
  2. Katri-Helenan sininen kuvaa kyllä hyvin mun uutta mekkokangastani :D

    VastaaPoista

Jätä ihmeessä viestiä!