Aluksi laitettiin tyyppi nukkumaan meidän väliin. Se vain rauhottui siihen paremmin kuin pienenettyyn pinnasänkyyn. Sehän ei käynyt lainkaan laatuun useammalle ihmiselle. Ei uskallettu edes kertoa niille, että itseasiassa useimmiten lapsi nukahti miehen rinnan päälle.
Ei sitä lasta ainakaan saa nukuttaa mahallaan. Se tukehtuu. Viikon vanhana tyyppi huusi yhden yön kurkku suorana mahaansa. Seuraavan yönä mummi väänsi sen nukkumaan mahalleen. Ensimmäinen unijakso kesti seitsemän tuntia. Ehkä tuo jälkeläinen on ollut joku ihmeniska, mutta hyvin se pää on sillä kääntynyt.
Tosin eipä tuo meidän lapsi olisi itseään mahallaan onnistunut huonoon asentoon vääntämäänkään. Kiitos kapaloliinan. Tosin tuostakin olisi pitänyt kuulemma hankkiutua eroon. Elämme vaarallisesti ja olemme henkisesti varautuneet pakkaamaan lapselle haisevan nuhjuisen kapaloliinan matkaan myös leirikouluun (ja opettamaan kaverit kapaloimaan) sillä lapsi rullataan peittoonsa edelleen joka ilta.
Nykyään lapsi menee nukkumaan omaan sänkyynsä. Sänky on vanhempien sängyssä kiinni ja reuna laskettuna alas. Sieltä se saa kiivetä meidän väliin jos haluaa. Ilmeisen edesvastuutonta sillä lapsi pitäisi olla tiukasti kahlittuna omaan häkkiinsä.
Nukahtaahan tuon pikkuihmisen pitäisi aivan yksinään. Johtuen tuosta helposti karattavasta sängystä tyyppi nukutetaan. Silittelyillä ja sylittelyillä. Mökillä jopa oltiin joskus niin edesvastuuttomia että kiikutettiin lapsi uneen keinutuolissa. Lapsi tosin nukahtaa tällä menettelyllä viidessä minuutissa, mutta jostain korkeammasta syystä olisi ilmeisesti parempi huudattaa tuota kolme varttia ja palauttaa karkaileva tyyppi omaan sänkyynsä viiden minuutin välein.
Nyt vuoden merkkipaalun lähestyttä keskitytään parjaamaan tuttia ja yösyömisiä. Jos lapsi tulee isäänsä sen leuka joudutaan joka tapauksessa uudelleen asemoimaan joten tutin syöminen ikävuosina yhdestä kahteen tuskin enää tässä konkurissa aiheuttaa ongelmia. Yösyötöt loppuivat pääsääntöisesti imetyksen aikohin, mutta jos tuo ei ole päivällä kunnolla syönyt niin tasantarkkaan klo 4.30 iloisesti unipupulla leikkimään heräävä lapsi tainnutetaan maitohuikalla takaisin höyhensaarille. Ennemmin yksi aamuyön välipala kuin kokonaan persiilleen mennyt päivä.
Niin ja kun meillä sattuu olemaan vielä tuo toinenkin makuuhuone meidän asunnossa niin luonnollisestikin pinnasängyn olisi pitänyt sinne jo muuttaa ja vanhempien makuuhuone palauttaa tilaksi jossa taiat tapahtuvat. Meillä tosin makuuhuoneiden välillä ei juurikaan äänet kantaudu joten saisimme nukkua itkuhälärit päällä ja luultavasti tekisimme olohuoneessa läpsystä vaihtoja kun kiitäisimme sen ja eteisen läpi kurkkimaan hengittääkö jälkeläinen.
En sano, että meillä toimitaan oikein. Meillä toimitaan unien maksimoimiseksi. Nykyisellä järjestelyllä kaikki nukkuvat. Taatusti tulee aika jolloin lapsi siirtyy omaan huoneeseensa ja taatusti tulee aika jolloin nukuttamista ei enää tehdä, mutta itken niitä sitten. Loppujen lopuksi se että lapsi nukkuu yksin sängyssään ja omassa huoneessaan on ollut länsimainen yleellisyys viimeisen sadan vuoden ajalta ja ihan käyttökelpoisia kansalaisia sitä ennenkin kasvoi. Tähän ajattelutapaan taatusti vaikuttaa myös se, että itse nukun mielummin samassa tilassa muiden ihmisten kanssa joten olisi hippasen kohtuutonta vaatia pientä lasta tekemään asiaa joka ei tunnu äidillekään luonnolliselta. Lähekkäin nukkuminen selvästi myös auttaa siihen, että lapsi jaksaa olla päivisin itsenäisempi. Sitä hellyyttä ja läheisyyttä kun tulee tankattua yötunnit. Toki meilläkin on öitä jolloin tuo vetelee hirsiä aamuun asti omassa sängyssään, mutta kyllä se silloinkin on hengitysetäisyydellä meistä vanhemmistaan.
Niin ja kuvasta voi päätellä, että lapsi vaikuttaisi kovasti tulleen äitiinsä aamuäreydessään.
Nooo, meidän lapsemme nukkui ensimmäiset elinkuukautensa joko meidän välissä tai vauvatäkkiinsä kapaloituna. Nyt se on 3.5-vuotias ja edelleen sen sänky (ei edes enää pinna) on meidän sängyn vieressä ja n. 3 yötä viikosta sieltä könytään mun ylitseni väliin nukkumaan. No, meillä ei ole lapselle omaa huonetta, koska koko yläkerta on lievästi ilmaistuna reväistyn näköisessä kuosissa ja lapsen huone ja työhuone pitäisi lohkoa remontilla nykyisen talon päätytilasta.
VastaaPoistaMeidän muksu myös nukutetaan edelleen. Koen julmaksi ajatuksen siitä, että lapsi vaan pistetään yksinään eri kerrokseen odottelemaan unen tuloa kun vanhemmat tekevät omiaan alakerrassa. En ole kokenut lapsen vieressä kirjan lukemista nyt niin kovin pahana rastina enkä usko, että se mua enää opiskelijaboksiinsa viekkuun nukuttamaan kaipaa tästä huolimatta.
Kiva kuulla miten teillä menee... Meilläkin (no onhan toi vasta 6kk) nukutaan pinniksessä meidän kanssa samassa huoneessa vaikka sainkin pinniksen siirrettyä jo hieman etäämmälle mun vierestä. Ei siis olis ollu pahaksi vaikka nukkuis edelleen vieressä, tuntuu vaan että heräilee ehkä vähän vähemmän kun ei ole ihan vieressä. Mies kyselee että koska laitetaan omaan huoneeseen ja itkuhälärikin jo ostettiin kun aletaan nukuttamaan sänkyyn jo alku illasta (nyt nukahtaa olkkarissa meidän kanssa ja jää viereen sohvalle tai rattaisiin nukkumaan, siitä sitten kannetaan unessa omaan sänkyyn kun itse sinne yläkertaan siirrytään)... mutta mä en vielä halua sitä olkkarista pois illalla enkä omaan huoneeseenkaan. Siksi varmaan en ole vielä muuttolaatikoita poitsun huoneesta purkanu ettei isä vaan saa innostusta siirtää poikaa sinne =)
VastaaPoistat: viiru
Ihana kirjoitus! Tykkäsin niin tästä :)
VastaaPoista