Laiska sunnuntai

Vastoin kaikkia odotuksia meillä nukuttiinkin peräti puoli seitsemään saakka. Helpostihan sitä kuvittelisi, että tuollaisen heräämisajankohdan jälkeen sitä olisi ollut kovinkin aikaansaapa. No eipä oltu. Aamu maattiin sohvalla pyjamassa. Lapsi leikki kissan kanssa ja vanhemmat lukivat. Mies Hesaria, minä romaania kännykkään asennetusta Kindlestä.

Lapsen lounasajan jälkeen saatiin jopa vaatetta niskaan ja koko perhe pihalle. Suunnattiin kohti keskuspuistoa. Oltiin kaukaa viisaat ja napattiin termosmukit matkaan. Tee, kahvi ja kaksi munkki Maunulan majalta tekivät syksyisestä kävelystä vielä mukavammat. Jälkeläinenkin veteli rattaissa tyytyväisenä sikeitä.

Sunnuntai on parhaimmillaan laiskana. Vaikka kotona kuinka odottaisi läjä viikattavaa pyykkiä, täytettäviä kestovaippoja ja pakastimeen lapselle kokattavaa ruokaa niin joskus tekee hyvää vain olla. Niin ja nauttia siitä mikä on tärkeintä.

Kuvat ovat tosin jo alkukuun sunnuntaikävelyltä. Tänään täällä oli tasaisen harmaata ja kiitin itseäni siitä, että ostin tikkivuorisen syystakin.