Tänään oli jälkitarkastus. Lääkäri vaatimattomana miehenä runsassanaisesti kehui kättensä jälkeä, mutta myös hoitajat olivat sitä mieltä, että rintani ovat nyt kauniit. Sovitaan sitten niin. Aikamoinen muutos niissä on kyllä tapahtunut kun katsoi peilikuvaa ja yläosattomia ennen kuvia rinnakkain. Siinä missä ennen minulla oli rinnat ja lantio on niiden väliin mystisesti ilmestynyt vyötärö.
Viimeinen paraneva haavakin on pian jo ummessa, jos ei ihmeitä tapahdu ja näillä puheilla vien rintani näytille seuraavan kerran vuoden päästä. Olin jotenkin niin tohkeissani etten tajunnut kysyä miten kauan teippejä pidän, mutta sekin selvisi googlaamalla. Vielä pari kuukautta kuljetaan teipit arpien tukena ja sitten jossain vaiheessa pitänee uskaltautua ostamaan kaarituetut rintaliivit.
Saikku jatkuu vielä joulun yli. Välillä tunnen oloni aika lusmuksi kun olen kotona enkä töissä, mutta yritän muistuttaa itseäni siitä, että eiköhän se lääkäri sen sairasloman ole osannut mitottaa. Rehellisiä jos ollaan niin vaikka täällä kotona ja kaupungilla hiljakseen liikkuen elämä hymyileekin niin ei tämä kroppa kovin paljon nopeampaa tahtia vielä kestä. Bussimatkustaminen tekee kipeää kun rinnat täristää, väkijoukoissa saa pelätät, että joku muksii rintaan ja en pysty kantamaan vieläkään mitään kovin raskasta pitkiä aikoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!