maanantai 9. heinäkuuta 2012

Maailman pienin hiekkalaatikko

Jälkeläinen alkoi osoittaa lapionsa kanssa niin suurta kiinnostusta isoäitinsä kukkapenkkeihin, että äiti joutui tarttumaan lapion varteen ja ryhtymään toimiin.

Puolituntia myöhemmin laatikko oli valmis. Vaikka aamulenkillä harjua ylös pinkoessani kirosin koko jääkauden niin on siitä omat ilonsakin. Reunakivet löytyivät omasta takaa talon nurkalta, johon niitä on tontilta kerätty ja hiekka löytyi tuossa kulmalla olevasta hylätystä hiekkakuopasta.

Keväällä vielä kuvittelin tekeväni vähän luksuksemman hiekkalaatikon, johon olisi tullut vähän enemmän mylläystilaa, mutta hyvin tuo reilun neliön länttikin tuntui pojalle kelpaavan. Laatikko sijaitsee nyt vielä näppärästi talon räystään alla, eli siihen ei sada aivan suoraa ja talon rappuset estävät myös sen ettei rinteestä valuva vesi huudo hiekkoja mukaansa. Huomenna mennään ihmettelemään löytyikö tuostä lähihuoltamolta hiekkamuotteja. Yllättäen allekirjoittaneen vanhat eivät tänne asti ole kestäneet, joten ekat kakut rakennettiin minin vanhan kirppupelin ämpäristä. Tuo peli kyllä edustaa sitä kestävintä mahdollista muovia. Enoni sen kaivoi pari vuotta sitten esiin heidän lapsuuden kotinta tuvan lattian alta. Pakko sanoa, että minulla ei kyllä ole mitään mielikuvaa siitä miten ihmeessä tuo on sinne aikanaan joutunut.

1 kommentti:

  1. Onpas näppärä hiekkis :) ! Ja kivan näköinen, paljon hauskempi kuin sellainen peruslaatikko.

    VastaaPoista

Jätä ihmeessä viestiä!