Marraskuun Oliviassa 70 % lukijakyselyyn osallistuneista ilmoitti ettei ole feministi. Jos et vielä ole lehteä lukenut suosittelen kaivamaan sen esiin ja sitä odotellessa lukemaan vaikka Virpi Salmen kolumnin Hesarista. Voin suoraan tunnustaa, että näen punaista joka kerta kun kuulen klassisen "Kyllä minä tasa-arvoa kannatan, mutta en minä mikään feministi ole". Feminismi eli kansankielisemmin naisasialiike ajaa naisille samoja oikeuksia kuin miehelle. Nainen on edelleen se toinen sukupuoli, mies on pitkälti synonyymi ihmiselle. Se, että meillä on äänioikeus (koska itsenäisyyttä olisi ollut vaikea saada vain äänestysikäisten miesten lukumäärällä), työelämässä tasa-arvolainsäädäntöä ja kauniita korupuheita ei naisasialiikkeen aika ole mitenkään ohi.
Ilmeisen moni mieltää, että naisasialiikkeen pyrkimyksenä on nostaa nainen miehen paikalle ja siirtää mies niin sanotusta nyrkin ja hellan väliin. Totuudessa Suomessa kuitenkin tämän päivän feministit ajavat myös miehen oikeutta. Perhevapaiden 6+6+6-malli olisi yksi paheellisten feministien ajama asia, joka parantaisi miehen oikeutta vanhemmuuteen. Perhevapaista koituvien kustannuksien jakaminen molempien vanhempien työnantajien kesken parantaisi nuorten naisten asemaa työelämässä. Tosin näkökulmasta riippuen kaipa tuokin sitten voidaan laskea sitten myös nuorten miesten aseman heikentämiseksi kun lisääntymissyrjinnät kohdistuisivat myös perheen miespuolisiin jäseniin.
Se mikä feminismissä minua lämmittää on se, että minulle ihminen on ensijaisesti ihminen. Toissijaisesti sukupuolensa edustaja. Ei ole miesten töitä ja naisten töitä. Sukupuoli voi antaa tiettyihin asioihin etulyöntiasemaa, mutta jos nyt rehellisiä ollaan keskiverto suomalaisen toimistokalkkunan arjessa ei mitenkään ole eroa sillä istuuko siinä näyttöpäätteen ja työtuolin välissä ihminen jolla munat vaiko ei. Tuntuu käsittämättömältä, että nämä feminismin kieltäjät eivät näe tilanteessa mitään ongelmaa. Tosin eipä sen kai pitäisi tulla yllätyksenäkään. Monella tapaahan nyt aikuistunut sukupolvi on muutenkin vanhempiaan konservatiisempaa ja kun on elänyt maailmassa, jossa kaikki on tullut kuin Manulle illallinen niin ei tajuta, että saavutetut edut eivät ole hakattu kiveen vaan niistä voi myös joutua luopumaan jos kukaan ei niistä huolehdi.
Minä olen feministi ja ylpeä siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!