Päivä kaupungilla

Päiväkodissa oli tänään suunnittelupäivä, joten meidän perhe piti tänään bonuslomapäivän.

Ensimmäinen kohde meillä oli Kiasma ja siellä järjestettävät taaperopaja. Perheen miehet olivat käyneet tuolla keväällä jo kerran ja poikahan on kokenut värikylpijä joten pajassa ei poikaa tarvinnut kahdesti houkutella tarttumaan siveltimeen. Kiasma on muutenkin hyvä kohde lapsen kanssa, koska sen arkkitehtuuri ja näyttelyt yleensä vetovat myös pieneen ihmiseen. Sen verran kuitenkin jouduttiin antamaan Kiasmalle palautetta, että tuo työpaja on kyllä käsittämättömästi sijoitettu. Tila, jonne pääsemiseen pitää käyttää hissiä, koska ainoa tilaan vievä ovikin on lukittu ei oikein anna sellaista kuvaa, että työpajakävijöiden toivotaan käyvän museon tiloissa muutenkin kuin aulasta yläkertaan kestävän hissimatkan verran.

Siinä allekirjoittanut kiinnittää itsestään jälkeä toisten kaltaisten joukkoon. Selvästi me noin kolme-nelikymppiset, jotka tunnemme itsemme kolme-nelikymppisiksi olemme otollisia museokävijöitä... Niin ja jos jollekin tuli mieleen niin en ole raskaana. Mekon kuminauharypytys vaan tekee tepposiaan, tai no se ja sairastamisen aikana veltostunut vyötärölinja.

Museon jälkeen vuorossa oli lounasta ja koska olimme unohtaneet pakata veskaan maijapoppasvälineistön poikkesimme ostamaan Akateemista vähän luettavaa. Yllätys olikin melkoinen kun lastenosaston paikalta löytyi sarjakuvia ja lopulta jouduimme kysymään myyjältä, että missähän ne lasten kirjat oikein ovat ja saimme vastauksen, että ne on siirretty kakkoskerrokseen. Minä vielä ymmärrän, että miksi vaatekaupoissa ne lastenvaatteet jemmataan yläkerroksiin tai peränurkkaan, mutta ilmeisesti kirjoissakin kaikki muu myy paremmin ja lasten kirjat voitiin jemmata paikkaan, joka on asiakaskunnan kannalta mahdollisimman vaikeasti tavoitettavissa. Akateemisen hissithän löytyvät tuulikapista, ei automaattisten ovien takaa ja hissit kyllä veivät suoraan lastenosastolle, mutta kuten kuvasta voidaan huomata ei tuolla rattaiden kanssa helposti pääse operoimaan. Osaston oli tarkoitus olla ilmeisesti kutsuva ja kivaltahan se näytti, mutta ei se ole mitenkään käytännöllinen. Eli tosiaan tuo menee tukkoon jo parista rattaista, jos taas rattaat jättää syrjään ja lapsen ottaa kävelemään on osaston keskellä seinäke, joka mahdollistaa että kun selkänsä kääntää niin lapsi on joko kadonnut tai vähintäänkin aiheuttanut kohtalaisen kaaoksen. Hyllytyskään ei oikein toiminut. Kieli saattoi vaihtua kesken hyllyn ja varsinkin lapsella, joka valitsee kirjat vielä lähinnä kansikuvien perusteella, oli vaikeuksia löytää oikealla kielellä kirjoja. Valitettavasti tämä muutos luultavasti vähentää meidän perheemme haluja käyttää Akateemisen lastenosastoa. Osastolle pitää nyt tulla asiakseen eikä vain pistäytyä sillä välin kun toinen vanhemmista tsekkaa sarjakuvauutuudet. Ennustan myös että osasto tulee pian muistuttamaan lastenhoitopistettä, koska jos joku on varmaa niin se, että varsinkin vanhempien lasten kohdalla ne alakerrassa hyllyjä tutkivat vanhemmat surutta lähtettävät lapsosensa yläkertaan. Jos nyt jotain positiivista pitää löytää niin vessat ovat sentään uuden osaston vierellä, myös hurmaava invavessaan sijoitettu hoitohuone, jossa olen ekan kerran keskustassa poikaa imettänyt.

Lastenkirjateemalla jatkaen. Tämän poika valitsi itselleen Suomalaisesta tänään. Teema on kieltämättä aika ilmiselvästi varsinkin pieniä poikia kosiskeleva, raksatyömaalla koneita käyttät dinosaurukset taitavat kuitenkin olla ainakin meidän päiväkotiryhmämme perusteella asian ytimessä.