Nyt ei puhuta siitä miten muilutetaan antibiootti banaanin seassa epäluuloiselle jälkeläiselle vaan lapsesta ja viihde-elektroniikasta.
Meillä ensimmäin iPad saapui perheeseen pojan ollessa 10 kk ja pojasta kehittyikin nopeasti kohtuu suvereeni pädääjä. Itseasiassa vähän turhankin suvereeni ja nyt tuo meidän vanha iPad2:n kahden lasinvaihdon jälkeen on siinä pisteessä että siinä ei toimi enää puoletkaan kosketusnäytöstä. Toki tuon pädin jälkeen meille on tullut ensin minulle käyttöön iPad3 ja nyt mieskin investoi uuteen pädiin ja vahingosta viisastunena pädinkäsittelymahdollisuuksia on vähennetty.
Tietyissä paikoissa lapsen käteen annettava tabletti tai älypuhelin puoltavat kuitenkin paikkaansa. Viime yöstä vietimme ison osan lastenklinikalla häijynnäköisen kuumekouristuksen jäljiltä ja silloin Lumiasta katsotut Dinojunajaksot tulivat kyllä tarpeeseen. Videoilla on myös pelastettu ravintolakeikkoja kun nälkäinen lapsi hajoilee ruoan perään. Tablettia on katsottu pitkänmatkan bussissa, lentokoneessa, laivan kansipaikallaisena matkustettaessa ja lukumattomissa muissa tilanteissa. Käytössä tosin olemme silti huomanneet, että lapsi operoi huomattavasti varmemmin kännykän kuin tabletin kanssa. Jotenkin se vaan istuu paremmin taaperon pieniin näppeihin.
Teknologia- ja mediakriittisemmät varmasti tässä vaiheessa jo pyörittelevät silmiään, mutta itse koen tietotekniikan enemmän mahdollisuudeksi kuin uhaksi. Varsinkin kun lapsen mediakäyttöä valvotaan eikä esim. annatea seikkailla Youtubessa suositusten perässä mitä oudompiin videoihin ja pelata ikärajoiltaan vanhemmille tarkoitettuja pelejä. Tabletissa yhdistyy lapsenkin käytössä ne samat ominaisuudet joiden vuoksi itse tableteista tykkäämme. Siinä yksissä kansissa kulkee koko viihdepatteristo: luettavat, kuunneltavat ja katseltavat, pelejä unohtamatta. Itseasiassa olemme nyt pohtineet asiaa ja tulleet siihen tulokseen, että poika voisi saada oman nimikkokäyttöön tarkoitetun laitteen.
Ei emme ole menossa ostamaan lapselle omaa iPadia, emme edes iPod Touchia vaan poika perii enonsa vanhan iPod touchin, jossa ei tosin pyöri uusimmat sovellukset, mutta johon saadaan laitettua kuitenkin videoita, äänikirjoja ja musiikkia. Markkinoillakin on tosin herätty siihen, että lapset ovat kasvava kuluttajaryhmä.
Kurion perhetabletit ovat olleet jo pidempään markkinoilla ja miehen kanssa olemme seiskan edellistä versiota käpälöineet kaupassa. Se ei kuitenkaan vakuuttanut hinta/laatusuhteeltaan, mutta tuo 4s touch on itseasiassa aika kiinnostava. Se on tuotu markkinoille kilpailemaan juurikin iPod touchin kanssa ja suunattu sille ikäryhmälle joilla ei vielä omaa puhelinta ole käytössä. Hintakin on kilpailukykyinen. Reilu satanen Toys'r'usissa.
Kuriothan ovat Android-tabletteja, mutta kritiikkiä on tullut siitä, ettei Kurio Store ole ketterin mahdollinen sovelluskauppa. Netti on kuitenkin pullollaan ohjeita siitä miten muut kaupat saa tabletille toimimaan ja sittenhän sovellusvalikoimat ovat rajattomat.
Kuukausi sitten Samsung julkaisi vielä syksyllä myyntiin tulevan Galaxy tab 3 Kidsin. Laite on seitsemäntuumainen eli kilpailee keskikokoisen Kurion kanssa samassa painoluokassa. Mielenkiintoista on nähdä mihin hintaan tätä tablettia lähdetään myymään ja että tuleeko tämän myötä myös iPerheestä joku muu avaus nuorempien kuluttajien suuntaan. Uudet iPod Touchit kun hintansa puolesta painivat ainakin aivan toisessa sarjassa kuin Kuriot ja kuvittelisin, että tämä Samsungkin jäisi selvästi alle 200 euroon. Samsungin ongelmaksi sanoisin kuitenkin, että tuo muotoilu ei toimi. Lapsi haistaa sen, että sille yritetään antaa jotain sekundaa kun taas Kurion tabletit ovat muotoilultaan hyvin aikuismaiset (vihreät osat ovat kumikuorta) ja saattavat edes hetken hämätä alamittaista.
Kuvat: Samsung ja Kurio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!