Lähdettiin lentoon

Tänään oli päivä joka alkoi jo heti aamusta sähköisissä tunnelmissa. Poika nimittäin tiesi jo etukäteen, että tänään mennään katsomaan Lentsikoita.

Arvostelijathan olivat lyhtänneet elokuvan laimeana, ennalta-arvattavana ja tylsänä. Hahmotkin olivat tylsiä ja koko hommassa oli vahva kaupallistamisen maku. Viimeistä en voi kiistää, mutta tuo meidän metrin mittainen kriitikkomme ilmaisi että elokuva oli mahtava ja tarkensi vielä, että se oli jännä, muttei liian, koska siinä oltiin kilttejä. Ehkä ero sitten tuli siinä, että lapsi ei ole nähnyt miljoonaa muuta piirroselokuvaa ja no myös siitä, että lapsi oli sitä kohderyhmää, jolle elokuva selvästi oli suunniteltu.

Meidän vanhempienkin makuun elokuvakokemus oli ihan jees. Joo hyvinhän tuo toisti Autojen kaavaa, mutta Dusty oli aika paljon miellytävämpi hahmo ja en minä myöskään jäänyt Marttia kaipaamaan. Se mikä tässä myös oli mukavaa oli Dustyn asenne siitä, että kaikkia autetaan ja kaikille ollaan ystävällisiä ja se, että voittaakseen tarvitaan myös ystävien apua. Tässä myös kisaamaan ja vielä ihan kunnollisilla sijoituksilla oli päässyt myös naispuolisia lentokoneita ja Dustyn oma mekaanikko Tytti oli nainen. Eli vaikka ne naishahmot olivat edelleen vähemmistössä oli naisilla kuitenkin jonkunlainen toiminnallinen rooli eivätkä ne joutuneet vain jäämään kotiin nyyhkimään.

Ensimmäinen leffareissu siis oli menestys. Saa nähdä miten hyvin tämä pojalle mieleen jää. Kovin tohkeissaan siitä nyt ainakin oltiin ja elokuvan päätyttyä kyseltiin, että koska tullaan uudelleen. On se sen verran vanhempiensa poika, että leffateatteri tuntui heti kotoisalta.