Työmatkat vaikuttavat pojan elämään muutenkin kuin ikävänä poissaolevaa vanhempaa kohtaan. Se tietää lapselle pidempiä hoitopäiviä, koska vaikka miten liukumia venyttää ei hoitopäiviä saa juuri mitenkään pidettyä alle yhdeksässä tunnissa. Onneksi liukumien lisäksi meillä molemmilla vanhemmilla on mahdollisuus tehdä jossain määrin etätöitä ja viikon aikataulujen varmistuessa buukkasinkin omaan kalenteriini etäpäivän.
Vein lapsen päiväkotiin viittä vaille kahdeksan ja kahdeksalta olin jo käynnistämässä työkonetta ruokapöydän ääressä. Tuntia myöhemmin hain avokadoruisleivän ja sammiollisen teetä ja hämmästelin miten paljon olin saanut tunnissa aikaan. Normaalisti tuossa vaiheessa olisin saanut hätinä sähköpostin käyntiin. Lopulta sain seitsemässä puolessa tunnissa kasaan kaiken sen mitä etätyöilmoituksessa olin listannut ja paljon vielä muutakin.
Pidemmän päälle yksinäinen työskentely ei toimisi, mutta nyt oli ihan mukavaa vaihtelua lounaskeittoa syödessä lukea Imagea ja töiden lomassa vakoilla ikkunasta sitä miten lapsi kulki käsi kädessä ystävänsä kanssa päiväkodin ovelta pihalle ja takaisin. Yksin istutun päivän jälkeen huomasin myös, että olin paljon kärsivällisempi pojan oikuttelujen suhteen, koska en ollut työpaikan yleisestä hälinästä niin väsynyt.
Nyt kun vielä muistaisi mennä ajoissa nukkumaan niin huomisestakin tulee toivottavasti hyvä päivä. Tai no eipä sillä väliä onko se hyvä vai huono, koska illalla se vähintään muuttuu hyväksi kun pääsen aloittamaan 2,5 viikon joululomani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!