Maailman siistein työ on varmasti sillä henkilöllä joka vastaa Stockan jouluikkunoiden teemoista. Ikkunat tuntuvat olevan vuosi toisensa perään ihanampia. Ikkunan edessä voisi viettää hyvinkin tunnin etsien mitä maagisempia yksityiskohtia. Tässä suhteessa lapsi onneksi näyttäisi tulleen äitiinsä joten en tälläkään kertaan joutunut yksin liiskaanaan nenääni näyteikkunan lasiin.
Tosin siinä missä Stocka oli jälleen ylittänyt itsensä Sokos jostain syystä halusi alittaa riman tyylipuhtaasti. Harvoin olen niin tylsää jouluikkunaa nähnyt ja ei se kyllä vedonnut jälkeläiseenkään. Veikkaanpa, että sen lasin taakse ei tarvitse uusintareissulle lähteä, mutta Aleksilta taidamme löytää vielä jatkossakin. Varsinkin kun jotenkin olin niin ikkunasta tohkeissani, että unohdin kokonaan käydä hakemassa viimeisen puuttuvan joululahjan tavaratalon sisältä...
Samalla reissulla tuli käytyä myös Starbucksissa. Tiedän, että katu-uskottavat kahvinjuojat kiertävät paikan kaukaa, mutta minulle nuo kermalla, sokerilla ja makusiirapeilla kuorrutetut kahvikkeet maistuvat. Pitäisikin muistaa ostaa maidonvaahdottineen uudet paristot, jotta saisin talviaamuihini soijalatteja.
Onpa siellä ollut huono somistaja Sokoksella. Täällä Sokoksen ikkunaa koristivat Koiramäen hahmot ja pitkästä aikaa oli kiva ikkuna heillä.
VastaaPoista