Joulukuun alku sai hälyytyskellot soimaan päässä. Joulukortteja jos mielii lähettää niin jotain pitäisi tehdä. Asiartelulle ei tälläkään kertaa ollut aikaa ja koska tänään paistoi aurinko lahjottiin jälkeläinen joulupipareilla valokuvaan.
Kuviin kaavailemani punainen paita oli tietysti pyykkikorissa ja itseasiassa mies vielä ensin väitti, että eihän meillä mokomaa paitaa ole ikinä ollutkaan. Kompromissina kaivettiin päälle vihreää vaakaraitaa, koska tyylitietoinen kolmevuotias kuulemma käyttää nykyään vain raitapaitoja. Jalassa lapsella oli ikityylikkäästi harmaat sukkahousut ja synnäisenä hipsterinä lapsi vielä vaati takapuolensa alle ironisen lampaantaljan.
Sadan räpsityn kuvan joukosta löytyi lopulta suosikki, joka kelpasi sekä äidille että pojalle. Ei varmaan tarvitse erikseen tähdentää, että se ei ole tuo ylläoleva.
Valokuvajoulukortit jakavat valtavasti mielipiteitä, mutta minä tykkään niistä. Siis tykkään niistä kautta linjan, en vain silloin kun tuo oma kupeitteni hedelmä niissä poseeraa. Otetaan nyt ilo irti näistä kuvista. Veikkaan, että parin vuoden päästä tonttufiilis ei ole enää herätettävissä lupauksella joulupipareista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!