torstai 30. tammikuuta 2014

My mad fat diary

Kun on nukkunut puoli viikkoa huonosti kipeän lapsen kanssa voi joutua aamujunassa varsin absurdilta tuntuviin tilanteisiin. Silmät ristissä laitoin Spotifysta soimaan My Mad Fat Diaryn soittolistan. Lähijunaan asti soittolistasta tuli sävyisästi Placeboa ja Bluria, mutta junan lähdettyä liikkeelle korviin alkoi tulvia Whitney Houstonia. En tiedä oliko se univelka vai mikä, mutta teki tiukkaa olla nauramatta kun Pasilan lähestyessä ihmiset seisoivet junan eteisessä kuin sillit suolassa tuijottaen lamautuneena eteenpäin ja samaan aikaan Houston pääsee I Will Alweys Love Youssa siihen kitapurjeet lepattaen laulettavaan kohtaan, johon valitettavan usein ihmiset myös kuvittelevat ylätävänsä karaokebaarissa 1,5 promillen humalan suodessa ihmiselle 1,5-vuotiaan lapsen rajattoman uskon omiin kykyihinsä.

Loistavan soittolistan lisäksi suosittelen katsomaan myös tämän loistavan sarjan nyt kun se Yle Areenasta löytyy. Kuusiosainen Chanel 4:n sarja uppoaa todennäköisesti jokaiseen, joka joskus aikanaan rakasti palavasti My So Called Lifea.

Itse katsoin sarjan viime vuoden puolella Youtubesta Kolun Eevan hehkutettua sarjaa blogissaan ja taidan nyt Areenan myötä ottaa uusintaotoksen sarjaan. Musiikki, vaatteet ja nuhjuiset unelmat palauttavat suloisesti teinivuosiin ja itseasiassa siihen samaan kesään, jolloin itse kävin ensimmäisillä festareillani ja näin Blurin livenä. Itseasiassa pitäisiköhän tallentaa tuo ja käyttää oppimateriaalina aikanaan pojalle siitä miten populaarikulttuurissa kaikki varmasti oli paremmin meidän vanhempien nuoruudessa.

Kuva: Chanel 4

 

3 kommenttia:

  1. Mulla on tämä "työn alla" ja oikein hyvältä on vaikuttanut tähän asti.
    Ne vaatteet ei kyllä aina ole ihan ajanmukaisia, esim. legginsejä ei tuolloin käytetty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tuo oli tosiaan ne pimeät muutamat vuodet muodin historiasta kun leggingsejä ei ollut. Ja myöskään tuossa vaiheessa ei vielä ollut noin vahvoja muovisankaisia pokia. Niitähän alkoi tulla vasta lähempänä vuosikymmenen loppua ja silloinkin ne ei ollut vielä noin kulmikkaita.

      Poista
    2. Totta muuten!
      Mun mielestä ei myöskään ollut noin paljon Converseja tai sen tyyppisiä tossuja eikä pyllyn peittäviä trikoopaitoja/-toppeja. Niin ja osalla pojilla ainakin on hiukset ei ole ihan niin kuin kuuluisi. Kuitenkin hyvä sarja ja hieno ajankuva, mutta aina on pakko hiukan nillittää.

      Poista

Jätä ihmeessä viestiä!