keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Vaikuta varhaiskasvatukseen

Nyt hyvät päivähoitoikäisten lasten vanhemmat olisi tuhannen taalan paikka vaikuttaa. Käy vastaamassa 19.1. mennessä OKM:n varhaiskasvatuskyselyyn ja kerro mistä kenkä hiertää. Itse kävin jo omat mielipiteeni kertomassa.

Meidän päivähoitohistoria täytti tällä viikolla kaksi vuotta. Tasan kaksi vuotta sitten mieheni palasi hoitovapaalta töihin ja lähetimme karvan verran alle puolitoistavuotiaan paatintapin mumminsa kanssa päivähoitoon. Ensimmäinen päiväkotiryhmä toimi erillisrakennuksessa ja ryhmässä oli neljän aikuisen hoivissa 15 lasta alle vuoden vanhasta viisivuotiaaseen. Iso osa lapsista oli sisaruksia ja me säälipisteisiin vedoten diilattiin tuo meidän paatintappi ja kaksi perhevalmennusryhmän muuta lasta sinne selittäen, että ne käytännössä ovat kuin kolmoset.

Alku ei ollut mitenkään ruusuinen. Ryhmän kaikki lapset ja aikuiset aloittivat yhtäaikaa. LTO oli sanalla sanoen kamala ja ensimmäinen hoitaja lähti lätkimään kuukauden jälkeen. Kevät mentiin sijasvoimin ja kesällä lopetti myös LTO. Uudet kaksi aikuista ryhmässä olivat ihania ja seuraavan lukuvuoden poika sai nauttia upeasta hoidosta. Tosin taas jouluna päiväkodin aikuisten kokoonpano koki muutoksia toisen alkuperäisen hoitajan lopettaessa ja toisen jäädessä opintovapaalle. Keväällä me haimme siirtoa lähipäiväkotiimme ja saimme uuden paikan ja onneksi saimmekin, koska loppujen lopuksi syksyllä vanhassa ryhmässä ei ollut yhtään alkuperäistä työntekijää ja edellisenä syksynä aloittaneistakin toinen jäi vuorotteluvapaalle.

Uudessa päiväkodissa lapsi meni ryhmään, jossa oli 13 lasta kahden aikuisen hoivissa. Alkuvaikeuksien jälkeen kaikki tuntui sujuvan hyvin, mutta jouluna ryhmän LTO lopetti ja tiedossa oli taas uusi aikuinen. Nyt kaksivuotispäivän kunniaksi pojan kanssa aloitti kymmenes uusi aikuinen. Ja tuohon päälle voidaan lisätä varmaan vielä viisinkertainen määrä enemmän tai vähemmän lyhytaikaisia sijaisia. Eli vaikka me ensimmäistä puolta vuotta lukuunottamatta olemme olleet tyytyväisi tapaan, jolla pojan päivähoito on järjestetty ei hoidon voida taata tarjoavan minkään näköistä pysyvyyttä. Ja se pysyvyys on se mitä pieni lapsi päivähoidolta tarvitsee.

Toki on mukavaa, että päivähoidossa retkeillään, lauletaan, rakennetaan omat rummut kaikille lapsille, osallistutaan tasa-arvokasvatushankkeisiin, mutta rehellisesti sanottuna tässä kohtaa olisin valmis vaihtamaan kaikki mahdolliset muskarihetket siihen, että pojalla ei ennen eskaria vaihtuisi kertaakaan aikuiset ryhmässä. Toki henkilökuntaa ei voi pakoittaa jäämään, mutta toivoisin, että yhteiskunnalta löytyisi halua sitoutua enemmän päiväkotien henkilökuntaan ja tällöin yleensä myös työntekijö sitoutuu paremmin työnantajaansa. Ei ketjutettuja määräaikaisuuksia, kesäksi työttömäksi tuuppimista, vailinaisia resursseja tai puutteellisia tiloja, joissa henkilökunta saa kroppansa rikki lapsia nostellessa.

Ja loppujen lopuksi. Meillähän ollut tässä vielä tuuria. Saimme hoitopaikan alun alkaenkin omalta alueelta, ryhmät ovat olleet hillityn kokoisia verrattuna osaan kauhukertomuksia. Ainoastaan yhden työntekijön työtavat ovat olleet meistä sopimattomat. Vanhan päiväkodin tasa-arvotyö ja musiikkikasvatus olivat yksiselitteisen upeita ja uuden päiväkodin luontoretket ja lasten luontaisen uteliaisuuden tukeminen ovat myös sopineet meidän lapsellemme. Siitä ei kuitenkaan päästä yli eikä ympäri, että uusi aikuinen sotki taas täysin harmonian. Eilen kotimatkalla poika murehti sitä, että isommat lapset olivat lällättäneet, mutta uudelle aikuiselle ei kuulemma voi puhua ja hän haluaa vanhan LTO:n takaisin. Toki on lapsia jotka eivät varmastikaan noin voimakkaasti reagoi henkilökunnan vaihtuvuuteen, mutta tuo meidän yksilö on hitaasti lämpiävää sorttia. Tosin on tässä välillä käynyt niinkin, ettei lapsi oikein edes ole ehtinyt lämmetä henkilökunnalle ennen kuin taas on tullut vaihdos.

Mutta tässä se mikä minusta vaatii kehittämistä. Mitä sinä toivoisit omien lastesi päivähoidolta?

4 kommenttia:

  1. Meillä on käynyt mieletön tuuri, ja aikuiset ovat pysyneet tämän kuluneen vuoden lähes samoina. Tytön ryhmään vaihtui hoitaja, mutta tämäkin tuli toisesta ryhmästä, eli oli kuitenkin entuudestaan jonkin verran tuttu. Sijaisia on ollut todella vähän. Hoitajat ja lto:t ovat vissiin todella sitkeää porukkaa, koska sairastapauksia on ollut todella vähän. Sijaisetkin on yleensä järjestyneet talon sisältä.

    Kävin vastaamassa jo tuohon kyselyyn, ja minun vastauksissani taisi korostua toiveena se, että päiväkodissa ryhmäkoot olisivat inhimillisiä. Meidän lapset ovat pienessä päiväkodissa, jossa pienten ryhmässä on 12 lasta ja isojen (4-6-vuotiaiden, joista 4 on eskareita) ryhmässä 14 lasta. Toimintaa on paljon pienryhmissä, joten lapsi/aikuinen-suhde on mielestäni hyvin optimaalinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo ryhmäkoot ovat tosiaan yksi murheenkryyni myös. Juuri FB:ssä yksi kaveri valitteli, että niiden kolmevuotias on ryhmässä jossa on 28 lasta. Toki aikuisiakin on sitten useampi, mutta kyllä ne päivät tuollaisessa porukassa ovat raskaita kun hälinää on paljon.

      Poista
  2. Tuohon oon vastannu jo aiemmin ja mun tärkein kehitysidea tais olla: asianmukaiset ja terveet tilat lapsille & henkilökunnalle. Pienryhmätoimintaa on hankala toteuttaa jos ei oo tiloja mihin jakaa lapset. Ja talojen rakenteet ei tuu kestämään vuosittain toistuvaa ylitystä lapsiryhmässä ts. ku osastot on suunniteltu 15hengelle (sisältäen 3aikuista) ja 22hengelle(sisältäen aikuiset) ja ryhmiin tungetaanki parhaillaan 25/30henkeä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on todella tärkeää. Varsinkin kun nythän se neliömäärä/lapsi vielä vielä laski. Tuntuu, että päiväkotikäyttöön otetaan juuri vanhoja kivijalkakauppoja yms, joissa tilat ei ole tosiaankaan optimaaliset toiminnan kannalta.

      Poista

Jätä ihmeessä viestiä!