Hektisimpinä aamuina sitä olisi valmis lähettämään sekä miehen, lapsen että kissan Kuuhun, jotta saisin istua yksin sohvalle teekupin kanssa nauttimaan hiljaisuudesta. Nyt sitten kun kaksi ensimmäistä on poissa kotoa lasken minuutteja siihen, että saan ne takaisin.
Toki yksin kotona ollessa voi aamupalasmoothien surauttaa sauvasekoittimella suoraan oluttuoppiin, rouhia ekstapaljon valkosipulia leivän päälle ja katsoa heti aamusta Netflixistä lapsen silmille sopimatonta materiaalia. Silti kahden yön jälkeen voisin ottaa pienen perheeni mahdollisimman äkkiä takaisin. Varsinkin kun mies lähtee vielä iltapäivällä Keski-Eurooppaan.
Kuluneesta viikosta saisi kirjoitettua huonon perhe-elämää käsittelevän Kotikatsomo-sarjan jakson. Ensin lapsi sairastui influenssaan ja sitten kun ehdimme julistaa tämän terveeksi tulikin jälkitautina korvatulehdus ja kuume paukkui takaisin 39,9 asteeseen. Lapsi ei päässyt koko viikkona hoitoon ja me miehen kanssa jaoimme kotivuoroja sillä kumman poissaolo töistä tuottaa vähemmän haittaa. Perjantaina perhe pakattiin autoon ja sen nokka käännettiin kohti Turkua. Minä kävelin läpi turvatarkastuksesta ja annoin sinivalkoisten siipien kuljettaa toiselle puolelle Suomea. Lauantaina lapsi jäi mummin hoiviin, mies kävi kantamassa vanhemman sukulaisensa hautaan ja itse istuin hotellin kellarikerroksen kokoustilassa 10 tuntia. Ja muutaman tunnin päästä mies lähtee viikoksi pois.
Onneksi talvilomaan on enää viisi työpäivää!
No ei kyllä ihan mennyt putkeen teidän viikko! Kurja juttu! Toivottavasti helmikuu jatkuu taudittomana.
VastaaPoistaPäiväkodin eteisessä oli jo iloinen "Päiväkodissamme on vesirokkoa" -lappu eli elätellään toiveita, että päästään terveenä talviloman yli.
Poista