Tasan ei mene taimet

Innokkaan Maisa-kirjojen tavaamisen jäljiltä lapsi odotti kevättä kuin kuuta nousevaa haaveissaan kasvien viljely. Lopputalvesta laitoimme kasvamaan chilejä ja basilikaa. Jälkimmäisiä ei tullut lainkaan ja ensimmäisiä tuli niin paljon, että niitä on jaettu lahjaksi kaikille joita taimet vähäään ovat kiinnostaneet (ja myös niille joita ne eivät välttämättä kiinnostaneet, terveisiä vaan päiväkodin tädeille).

Kelien lämmettyä pääsimme taas naapurin palstalle kuokkimaan ja sinne laitoimme kasvamaan paris eri kurpitsaa. Kymmenestä alkukasvatusastiasta kaksi tuotti tulosta eli tasan eivät tosiaankaan mene taimet.

Illalla lähdimme viemään kahta taimeamme palstalle. Toivomme noiden kahden sinnikkään juurtuvan paremmin kun eivät heti joudu suoraan paahteeseen. Samalla kastelimme palstan kasvit muutenkin. Joko viimepäivien kuurot ovat kiertäneet kasvimaan tai kuumuus vaatii veronsa, mutta kuivissa fiiliksissä tuolla edettiin.

Poika rakastaa palstaa. Kasvien kastelu, kaivelu ja kasvien ihmettely on aivan parasta. Huomenna palataan varmasti vielä katsomaan mitä kurpitsoille kuuluu ja viedän pari ikkunalaudalle mahtumatonta chiliäkin kokeilemaan elämää taivasalla. Omalla tontilla näyttää vielä meno vaatimattomalta, mutta naapurin eläkeläisillä tontti kukoistaa.

Ehkä mekin joku vuosi maltetaan tehdä kunnon suunnitelmat ja määrätietoisesti ottaa tila haltuun. Tosin nyt tuo on ainakin hauskaa ja toisaalta, koska välillä tontilla myllää viisikin lasta niin ehkäpä on parempi vielä muutaman vuoden ottaa löysin rantein ja katsoa mitä maasta kasvaa.