Parempi hutkia ennen tutkimista

Intiaaninimeni pitäisi varmaankin olla Hän, joka hätiköi johtopäätöksissään. Tänään kun tulin mudassa itsensä kuorruttaneen jälkeläisen kanssa kotiin kiinnitin takkia putsatessani huomiota, että onpa takissa jotenkin tosi omituiset hihat. Aikani takkia käänneltyäni tulin jo tulokseen, että nyt tässä on käynyt niin, että takin vuori on pesussa varmaankin kutistunut.

Olin jo suunnitellut päässäni tiukkasanaisen kirjelmän Reiman suuntaan. Puhkuin ja puhisin suorastaan närkästyksestä kaivaessani vertailukuvaksi netistä takin tuotekuvaa. Ja viisi minuuttia myöhemmin olin tyytyväinen, että päässäni sentään säteili hieman ja etsin ne tuotekuvat valmiiksi.

Saattoi nimittäin käydä niin, että viimeisen pesun jälkeen olimme unohtaneet yhden pienen jutun.

Eli yksinkertaisesti vain nykäistä tuon hihan suoraksi peittämään nuo kiusallisen valkoiset, nykyään lähinnä pinttyneen harmaana tunnetut resorit.

Että sitä joskus osaakin tuntea olonsa harvinaisen tyhmäksi.

Ja samoilla lämmöillä oli hyvä jatkaa vielä säätämistä muutenkin. Lapsen katsoessa Pikku Kakkosta hyökkäsin keittiöön tekemään lihapullia ja banaanileipää. Älykkönä tungin tietenkin ensin uuniin lihapullat vain huomatakseni että banaanileipä paistetaankin 25 astetta matalammassa lämpötilassa ja tuosta ottautuneena unohdin laittaa banaanileipään sekä kanelin että suolan. Mutta nyt on ainakin jääkaappi täynnä ruokaa ja huomenna onneksi saan tänne mummipalvelut paitsi vahtimaan lapsenlasta ja taloa. Muuten voisi käydä, että miehen palatessa kotiin torstain ja perjantain välisenä yönä odottaisi kotona täysi räjähdys. Tosin hieman huolettaa tällä minun tämänpäiväisellä tehokkuudella miten pahasti onnistun keskiviikkona sotkemaan asiat kun kodin asemasta pitäisi pitää narut käsissä kahden koulutuksen osalta.