Kolmen sauman pipon talviversio

Päiväkodin pihalle tuuli suunnilleen suoraa napajäätiköltä ja huomasin lasta keräillessäni, että tyypin korvalehdet vilkkuvat vähän liikaa pipon alta. Illalla piti vielä lähteä kirjastoon joten miehen kokatessa keittoa minä nostin saumurin pöydälle ja kaivoin kangaskaappejani. Varttia myöhemmin keitto porisi hellalla ja lapsi oli saanut uuden kolmen sauman pipon.

Tiikeritrikoo yksinään ei tarjoa tuulelle kuin korkeintaan katu-uskottavan vastuksen, joten jouduin tarttumaan kesällä Turtles-pukua varten hankittuun fleeceen. En oikein usko fleeceen materiaalina. Se on minusta vähän epäilyttävä ja olen esimerkiksi välivaatteissa villahaalarikoulukuntaa. Nyt kuitenkin oli todettava, että hätä ei lue lakia ja pipo sai keltaisen fleecevuoren.

Kirjastoreissulla pipo tuli testattua tuulta hyvin kestäväksi ja lämpimäksi. Hyppineellä ja pomppineella tyypillä oli pää märkänä, mutta pipo tuntui käteen silti mukavan kuivalta eli kaipa se vain on myönnettävä, että on tuolla fleecelläkin ehkä hetkensä. Silti kyllä taidan haalia jossain kohtaa bambu- ja villaneuloksia ja tehdä niistä pipon. Kun on se luonnonkuitu kuitenkin aina luonnonkuitua.

Tyyppi itse ompeluvaiheessa hyväksyi tuon "korvakkaan" mallin, mutta lähtöhetkellä tyypille iski epäilys, että hän näyttää pipossa jänikseltä. Kotona lapsi kuitenkin iloisesti totesi, että ei siellä kirjastossa eikä Alepassa kukaan hänelle nauranut. Aikuisetkin kuulemma vain katsoivat kirjoja tai ruokia. Edelleenkin haluaisin tavata sen henkilön joka on lanseeranut käsitteen siitä, että pojathan nyt pukevat päälleen ihan mitä tahansa. Kun meillä ainakin vähän turhankin tarkasti mietitään minkä viestin vaatteet välittävät.