torstai 18. joulukuuta 2014

Nokkahuilu - uhka vai mahdollisuus

Sinäänsä pitäisi varmaan olla onnellinen kun lapsi on onnistunut siinä minkä parissa vielä moni elämänsä ehtoopuolellakin tarpova askartelee. Lapsi on nimittäin nyt löytänyt elämän tarkoituksen. Nokkahuilun soitosta, luonnollisesti.

Äidin otsalohkoon hiipivä päänsärky ei ole syy lopettaa jokseenkin epävireistä taidetuokiota koska kysehänyt nyt sentään on elämän tarkoituksesta. Nyt sitten jääkin kaksi vaihtoehtoa. Joko hankkia tuon helvetin urkupillinäkin tunnetun muovisen Muumi-nokkahuilun tilalle hieman kauniimmin soiva sopraanonokkahuilu tai varautua istumaan joululoma kuppisuojaimet päässä.


Kuvat: Noitarumpu ja 3M


Tai viisaampi varmaan valitsi molemmat yllämainituista. Ja ehkä tässä vielä olisi myös optio siihen, että joululomailu Turussa saisi tyypin unohtamaan tämän kutsumusammatin. Jos ei niin ainakin voidaan lohduttautua sillä että soitin on ainakin kokonsa puolesta passeli näihin niukkoihin 50-luvun neliöihin. Jokun konserttiflyygeli olisi hieman hankalammin näihin neliöihin mahdutettavissa.

6 kommenttia:

  1. Ei se kyllä sopraanonokkiskaan nelivuotiaan käsissä kovin kauniisti soi, sori.
    Suosittelen siis molempia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei taida nokkahuilun soitto välineurheilusta käydä :D

      Poista
  2. Meillä on lapsilla mun ja siskoni ala-asteaikaiset nokkahuilut. Eivät soi kauniisti, valitettavasti. Aina välillä huilut sitten mystisesti "katoavat" jonnekin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kyllä väitän, että tuo muovinen muumihuilu vetää pohjat. Kaduttaa, että jossain pehmeäpäisyyden hetkessä sen ylipäätään suostuin ostamaan.

      Poista
  3. Meillä on mummo yrittänyt antaa tytölle huuliharpun sieltä mummolasta tänne kotiin. Oon sanonut, että meidän taloon ei saa tuoda huuliharppua, laki kieltää sen :D Eipppysty kuunnella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä löytyy tuokin ihanuus. Lapsi löysi laatikosta kertaalleen mun isän huuliharpun ja en hennonnut kieltää siltä sitä kun toinen oli niin onnellinen saatuaan jotain joka teki isoisän konkreettisemmaksi.

      Poista

Jätä ihmeessä viestiä!