Äidin otsalohkoon hiipivä päänsärky ei ole syy lopettaa jokseenkin epävireistä taidetuokiota koska kysehänyt nyt sentään on elämän tarkoituksesta. Nyt sitten jääkin kaksi vaihtoehtoa. Joko hankkia tuon helvetin urkupillinäkin tunnetun muovisen Muumi-nokkahuilun tilalle hieman kauniimmin soiva sopraanonokkahuilu tai varautua istumaan joululoma kuppisuojaimet päässä.
Kuvat: Noitarumpu ja 3M
Tai viisaampi varmaan valitsi molemmat yllämainituista. Ja ehkä tässä vielä olisi myös optio siihen, että joululomailu Turussa saisi tyypin unohtamaan tämän kutsumusammatin. Jos ei niin ainakin voidaan lohduttautua sillä että soitin on ainakin kokonsa puolesta passeli näihin niukkoihin 50-luvun neliöihin. Jokun konserttiflyygeli olisi hieman hankalammin näihin neliöihin mahdutettavissa.
Ei se kyllä sopraanonokkiskaan nelivuotiaan käsissä kovin kauniisti soi, sori.
VastaaPoistaSuosittelen siis molempia. :)
Juu ei taida nokkahuilun soitto välineurheilusta käydä :D
PoistaMeillä on lapsilla mun ja siskoni ala-asteaikaiset nokkahuilut. Eivät soi kauniisti, valitettavasti. Aina välillä huilut sitten mystisesti "katoavat" jonnekin...
VastaaPoistaMä kyllä väitän, että tuo muovinen muumihuilu vetää pohjat. Kaduttaa, että jossain pehmeäpäisyyden hetkessä sen ylipäätään suostuin ostamaan.
PoistaMeillä on mummo yrittänyt antaa tytölle huuliharpun sieltä mummolasta tänne kotiin. Oon sanonut, että meidän taloon ei saa tuoda huuliharppua, laki kieltää sen :D Eipppysty kuunnella!
VastaaPoistaMeillä löytyy tuokin ihanuus. Lapsi löysi laatikosta kertaalleen mun isän huuliharpun ja en hennonnut kieltää siltä sitä kun toinen oli niin onnellinen saatuaan jotain joka teki isoisän konkreettisemmaksi.
Poista