Pimeä tie ja pitkä matka

Moneen suomalaisperheeseen verrattuna olemme verrattain hyvässä asemassa. Kun jouluksi mielii päästä alkukotiin riittää, että köröttelemme autolla vajaat pari tuntia ja suurin osa matkasta on moottoritietä ja loputkin kaupunkiajoa. Eikä meillä edes ole pitkiä siirtymiä jos haluamme liittää kaikki kolme vanhemmistamme joulun juhlintaan. Ei se ajaminen kuitenkaan mukavaa ole ja suurin osa epämukavuudesta menee täysin muiden autoilijoiden piikkiin.

Että terveisiä sille sinisen pakettiauton kuskille, josta eilenillallakin oli hyvä ajatus killua kiinni takapuskurissamme ja huolehtia automme sisätilojen valaistusta sekä silmien sokaisusta peilien avulla. Juuri sitähän me toivottiinkin. Turvavälithän on nynnyille ja amatööreille.

Onneksi eilen oli vielä kohtalaisen mukava ajokeli ja motarilla tunneleiden jälkeen tie jopa oli kuivahko. Niin ja liikenteessä ei tapahtunut mitään sellaista, joka olisi pakottanut jarruttamaan äkisti, koska veikkaampa, että meidän autoa kaksi kertaa suurempi pakettiauto oli luultavati lyhentänyt valmiiksi jo lyhyehkön automme puoleen ja se nyt ei oikein passaisi kun takapenkillä kuitenkin reissaa yksi tyyppi, jonka toivoisin elävän pidempään kuin vanhempansa. Ja ihan vaikka siellä takapenkillä ei olisi reissannut kuin joulupaketit niin toivoisin, ettei kukaan keksi  änkeä autoomme vauhdista takaluukun kautta.

Aatonaatto on joulun menoliikenteen vilkkain päivä ja ajokeli tulee olemaan haastavampi lumen ja jään ansiosta. Toivon, että kenelläkään ei ole joulunviettoon niin kiire, että matka pitää taittaa toisten tienkäyttäjien turvallisuuden kustannuksella. Kukaan meistä ei ole kuolematon ja valitettavasti kokemuksesta tiedän miten rumaa jälkeä syntyy kun matkaa loppuu äkillisesti. Ajetaan rauhallisesti, nukutaan tarvittaessa yksi yö pidempään kyläpaikassa ja pidetään ne turvavälit. Eikä ainakaan provosoiduta vaikka saataisiinkin joku maanteiden kuningas takapuskuriin roikkumaan.