Kohtalo

Vuosi sitten syksyllä ostin pokkarina Hugh Howeyn Siilon ja pyysin samantien toista osaa Siirrosta joululahjaksi. Nyt trilogia on saanut päätöksensä ja sain vihdoin uppouduttua Kirjamessuilta ostamaani Kohtaloon.

Trilogia kertoo eräänlaisen dystopiakertomuksen. Toisin kuin tällä hetkellä isossa kuvassa tässä keskushenkilöt olivat virkistävästi aikuisia ja tarinaa voi kuvata lähinnä klaustrofobiseksi. Tosin klaustrofobia oli annosteltu sopivissa annoksissa joten kaltaiseni elävältä hautaamista enemmän kuin mitään muuta pelkäävä nynnykin pystyi tarinan hyvin lukea.

Trilogian aikajana on mielenkiintoinen ja sen vahvin osa on mielestäni tarinan ensimmäinen osa, Siilo, joka käynnistää trilogian suuren tarinan kaaren. Pidän päähenkilöistäni auktoriteetteja kyseenalaistavana ja tässä sitä on tarjolla kunnolla. Siirros hyppää ajassa reilusti taaksepäin ja dystopialle poikkeuksellisesti tutustuttaa siihen maailmaan joka oli ennen siiloja kuljettaen tarinan takaisin siihen pisteeseen mihin Siilo jäi. Kohtalon kohtaloksi jäikin sitten niputtaa tarina pakettiin. Trilogioiden kolmansilla osilla tuppaa olemaan usein se ongelma, että siinä kohtaa tarina jää ennalta päätetyn muodon vangiksi ja tuntuu, että kirjoittaja joutuu tekemään liikaa kompromisseja jotta tarina saadaan paketoitua.

Kohtalo onnistui hyvin solmimaan tarinoita kiinni. Kirjassa tapahtuu paljon ja kertojanäkäkulma vaihtuu useanpaan otteeseen. Luin kirjan suurelta osin junassa eilisen ja tämän päivän työmatkoilla ja mietinkin, että jäikö minulta jotain huomaamatta tarinassa, koska nyt jälkikäteen minulla on vähän sellainen epämiellyttävä mitens tässä nyt näin kävi -fiilis. Melkein tekisi mieli lukea kirjasarja kokonaan läpi, koska veikkaan, että tarinasta tuolloin tulisi eheämpi kokonaisuus. Joka tapauksessa suosittelen ehdottomasti tarttumaan sarjaan, jos dystopia kiinnostaa. Varsinkin Siilo on erinomaisesti kirjoitettu teos.