tiistai 26. tammikuuta 2016

I still want to belive


Varmaan kukaan 80-luvun alussa tai sitä ennen syntynyt nörtihtävästä kultuurista intohimonsa ammentanut ei voinut muuta kuin kääntään tänään kanavan yhdeksältä Foxille. En ollut uskaltanut ladata uudelle sarjalle odotuksia, koska rehellisesti sanottuna alkuperäissarja petti minut. En lopulta edes katsonut viimeisiä kausia kun sarja meni turhan hapokkaaksi. Minulle sarjan juju oli aina Mulder ja Scully sekä Mulderin halu selvittää mikä on totta.

Jos joululomalla elokuvissa Star Warsin teeman alkaessa soida oli itku lähellä oli The X-Filesin originaalitunnari oikeasti vielä pahempi. Se oli aikamatka yli 20 vuoden taakse, olohuoneen vanhalle plyyssisohvalle. Sarja oli minun ja isäni yhteinen juttu ja isän kuolema vei osan ilon sarjan katsomisesta. Tai no jos nyt iloksi voidaan kutsua sitä, että viisikymppinen mies ja teinityttö istuvat molemmat jalat sohvalle nostettuna ja pohtivat mahtaisikohan äiti ymmärtää jos vaihtaisimme suihkussakäynnin pesuvatikylpyihin turvallisen kaukana lattiakaivoista tai mietimme kummat möröt syö ensin, minut jonka sänky on lähempänä ulko-ovea vai isän joka nukkuu parvekkeen oven vieressä.

Ensimmäisen jakson kääntyessä kohti loppua uusi sarja kuitenkin vaikuttaisi paikkaavan vanhan kökön lopetuksen. Sarja on tuotu selvästi uudelle vuosikymmenelle ja linkitys tähän hetkeen toimii hyvin. Ei se alkuperäinen taika ole mihinkään hävinnyt, olisivat vain suostuneet pitämään siitä kiinni jo alunperinkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä ihmeessä viestiä!