Risto Räppääjä ja yöhaukka

Ei varmaan mikään yllätys, että taloutemme intohimoisin Risto Räppääjä fani oli intopiukassa sunnuntaina menossa katsomaan tuoretta Risto Räppääjä elokuvaa Lasten sunnuntain ennakkonäytökseen. Tämä oli ensimmäinen kerta kun lapsi oli saavuttanut fanituksessa sen tason, että kirja oli luettu ennen elokuvaa, joten jännityskin oli ihan uudella tasolla kun tarina tiedettiin, mutta lapsi uumoili jo valmiiksi, että tarina ei välttämättä menekään samoin.

Ja niinhän se meni, että elokuvaa varten tarinaa oli jouduttu taivuttamaan jonkun verran, muttei mitenkään suuresti. Elokuvan näyttelijäkaarti oli kahdesta edellisestä elokuvasta tuttua ja lapsi on selvästi mieltynyt noihin näyttelijöihin ja vastoin yleistä mielipidettä lapsi myös pitää Koivusalon elokuvista enemmän mitä alkuperäisistä Risto Räppääjistä. No äitinsä poika, olen varmaan ainoa ihminen jonka mielestä Star Warsin episodit 1-3 olivat ihan tarpeeseen tehtyjä elokuvia...

Leffan laulut olivat meille jo valmiiksi tuttuja Hesen lastenaterian kylkiäisenä tulleen cd:n myötä ja meillä vanhemmilla on soinut nyt jo pari viikkoa päässä Nellin itsenäistymistä kuvaava lallatus. Itse elokuvassa laulun kohtaus tuntui jotenkin kuitenkin päälleliimatulta. Koivusalon elokuvissa Nellistä on tehty statisti ja ylipäätään tarinaa kerrotaan jotenkin niin paljon enemmän aikuisten kuin lasten näkövinkkelistä, että Nellin hahmon hienous jää taka-alalle ja Ristokin latistuu jotenkin vähän latteaksi hahmoksi. En tiedä oliko elokuvassa yritetty tuoda esiin lasten kipuilua myös siitä, että lapsuus vaihtuu nuoruudeksi, mutta jotenkin se ei tuollaisessa tarinan läpi hölkätyssä tarinnankerronnassa päässyt kunnolla esiin.

Lapsen mielestä elokuva oli kiva. Laulut toimi, jännitystä oli sopivasti (edelleen lapsi on sitä mieltä, että Polkupyörävaras on liian jännä) ja näyttelijät olivat kivoja. Eli kohdeyleisölle leffa toimi ja olihan tuo viihdyttävä ja iloinen elokuva ja on hyvä, että lapsille kotimaisia elokuvia tehdään. Seuraavaksi meillä on nimittäin ällätty Alvinia ja Pikkuoravia ja emme ole vielä onnistuneet ratkaisemaan kumpi meistä miehen kanssa uhrautuu sitä dubattua hirvitystä katsomaan.