Tunnettu tosiasiahan on, että lähes kaikki hyvä musiikki on tehty ennen minun syntymääni. Tai siltä se ainakin tuntuu kun katsoo Syksyn sävel-retroa. Niin kauan kun oltiin turvallisesti 70-luvun puolella joka vuodelta löytyi edes jotain hyvää. Armon vuonna 1981 tarjolla sitten olikin karhun kanssa jalalla koreasti pistävä Katri Helena, insinööritoimistosta karanneen näköinen mies vähintään vielä enemmän suunnitteluinsinöörin näköisine taustalaulajineen ja kaiken kruunasi Junnu Vainion taustalla bikineissä keikistelevä Kike Elomaa.
Valitettavasti vaan kun monet kappaleet on tehty vielä silloin kun itse oli margariinipaketissa kaupan kylmähyllyllä ei tiettyjä musiikillisia elämyksiä ole ikinä mahdollista päästä kokemaan itse. Viikonloppuna mökillä leikiteltiin kahvipöydässä ajatuksella aikamatkustamisesta (suvun teinit olivat katsoneet Terminaatoria miehen VHS:llä). Miten loppuunmyytyjä Beatlesin Hampurinkeikat olisivatkaan olleet jos aikamatkailuun olisi ollut mahdollisuus. Miestä olisi houkuttanut ajatus Metallican alkuajan keikoista.
Aihetta sivuten. Työkaveri tänään kysyi millaista musiikkia minä kuuntelen. Mitä tuohonkin nyt sitten olisi pitänyt vastata? Enimäkseen hyvää, kiitos kysymästä! Vielä 15 vuotta sitten olisin voinut teinitytön vakaamuksella kertoa olevani ehdoton indietyttö. Kun katsoo iPodin soitetuimpia sieltä löytyy kaikkea Abbasta Stam1naan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!