Siinä se nyt sitten, värikoodattu kirjahylly. Väärikoodaus on selkeästi tarkoitettu käytettäväksi Ikean Expedit-hyllyissä joissa yhden lokeron saa täytettyä yhdellä värillä. Hyvin tuo meidän valkoisella maalilla lisäikää lunastanut Lundiakin tässä toimii. Lopputulos ei vain ole riittävän sisustuslehtimäinen. Ehkä tosin siitäkin syystä ettei sisustuslehdissä yleensä esiinny seinän kokoista kirjahyllyä.
Loppukeväästä meille muutti kierrätys-Kiltaa ruokapöydän tuoleiksi. Tai no olohuoneen yleistuoleiksi. Niissä on vain niin hyvä istua. Tosin koska en ole ainoa meidän perheessä, joka sitä mieltä on joutuu tuolille useimmiten istumaan ottaen riskin siitä, että persus karvastuu vääjäämättä. Kissa on vielä siitä näppärän värinen että siitä löytyy sopivat karvat sekä tummille että vaaleille vaatteille.
Jälkeläistä harmitta, että kiss makaa tuoleilla. Hurjassa 80 sentin pituudessa jälkeläinen ei enää mahdu seisomaan Ikean pukkijalkojen varassa notkuvatn lasilevyn alle ja kalautteleekin kuuppaansa kiitettävästi rymytessään kissan perässä. Missä kohtaa muuten pitää huolestua? Tuo lapsi on unohtanut sanavarastostaan kaikki alkukesästä siellä esiintyneet äidit ja isät. Nykyään kaikki on pelkkää kissa. Paitsi lapsi itse, hän on Viivi.
Niin ja se vinkki, että kannattaa tunkea tuolit pöydän alle estämään kiipeilyä ei ole mitenkään pomminvarma. Tuo lapsi sujuvasti siirtää tuolin ja kiipeää noutamaan itselleen luettavaa hyllystä. Kissan lisäksi kirja sentään joskus esiintyy puheessa. Parhaita hetkiä tietenkin on ne kun saa yhdistettyä nuo elämän kaksi lempi aisaa, kissat ja kirjat.
Tällä kertaa tosin selailuun päätyi joku miehen Alivaltiosihteereistä. Lapsi muuten lukee pottaillessaan suomi-saksa-suomi-sanakirjaa. Eilen ne miehen kanssa opettelivat sanomaan saksaksi "Tämä paahtovanukas on pahamaineinen". Voidaan siis kälyn kanssa ottaa mies ja lapsi mukaan saksan matkalle. Käly kun osaa kysyä kohteliaasti milläköhän osastolla hän mahtaa olla, minä hokea pehmoeläintä ja mies nimitellä paahtovanukkaita pahamaineiseksi. Ei muuten ihan äkkiä uskoisi että kaikki ollaan koulussa luettu saksaa. Aina joskus sitä miettii, että voisiko tuon kielenopetuksen hoitaa myös jotenkin siten, että ihminen muistaisi kielestä muutakin kuin sen että pehmolelu on neutri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!