Eihän tässä näin pitänyt mennä

Kaikkialla annettiin ymmärtää, että pitää varautua lapsen sairastumiseen ja siitä johtuviin työpoissaoloihin nyt kun hoito alkoi. No ei meillä. Lapsi porskuttaa kuin hyvin huollettu höyryveturi, mutta äiti uuvahti sohvalle. Alkuviikko meni epämääräisen kuumeilun siivittämänä ja lopulta hitaimmankin oli aika myöntää, että nyt on parempi jäädä sohvalle keräämään voimia jotta tuo pöpö saadaan nitistettyä.

Kotisohvalla vietettyjen kahden päivän aikana tuli turvauduttua digiboksin saloihin ja katsottua kaikki tähän mennessä kaikki Suomessa näytetyt Downton Abbeyn jaksot, jotka olivat siellä odottaneet sopivaa hetkeä pysähtyä telkkarin ääreen.

Kuva itv.com

BBC:n Ylpeyden ja ennakkoluulon jälkeen mikään ei ole kolahtanut näin kovaa. Ihanat näyttelijät, koukuttava juoni ja täydellinen tunnelma. Tuota katsoessa tuli kuin huomaamatta puikoteltua selkäkappale jälkeläisen neuletakkiin. Ja ennen kaikkea parannettua tuo kiusallinen pöpö. Kuume lähti ja jäljelle jäi kiukkuinen yskä. Tänään kuitenkin uskallauduin jo salille tapaamaan uudenvuodenlahjaani. Treeni personal trainerin kanssa teki vähintään yhtä kutaa kuin 1,5 sohvan pojalla vietettyä päivää.