Toinen mikä on osoittautunut heti hitiksi meidän perheessä ovat Polarn o. Pyretin fleecevuoriset välikausihaalarit. Syksyllä poika käytti 86 senttistä siniruutuista ja vuodenvaihteen alennusmyynneistä löytyi 98 senttinen haalari, jota olin kuvitellut syksylle, mutta koska jälkeläinen sai yllättävän kasvuspurtin alkoi meidän 92 senttinen toppahaalari ja 86 senttinen vanha välikausihaalari jäädä pieneksi ja kevääksi suunniteltu haalari on liian heppoisen tuntuinen tuonne jään ja loskan keskelle. Onneksi noissa PO.P:n haalareissa on lahkeen- ja hihansuissa hyvä kiristykset ja vyötäröllä säädettävä kumppari ja tuo kokoa liian suuri haalari toimii kuin häkä. Ja poika rakastaa tuota kirkasta punaista väriä ja äidin silmäänkin tuo asu näyttää kivalta varsinkin kun nyt siihen on yhdistetty musta Kuomat ja Elsa Pitkäset. Noiden Elsa Pitkästen kohdalla jouduin niin taas myöntämään, että olin väärässä kun miehelle uhosin, että meidän pojallehan ei mitään vanhan mummon nimisiä hanskoja tule. Nuohan on ihan ykköset ja pitivät hyvin kosteudenkin kun lapsi uitti itseeään lätäkössä. Kypärämyssy sitten onkin allekirjoittaneen käsialaa.
Etsin vuodenvaihteen aikaan kypärämyssyjen ohjeita ja kaikissa joku tökki. Tuo tehtiin pitkälti omasta päästä ja malli on todella yksinkertainen.
Ensin neuloin 2o2n-joustinta tasoneuleena. Tasoneuleen leveys on mitta lapsen ohimolta ohimolle ja korkeus mitta lapsen päälaen keskeltä leukaluun reunaan. Tässä vaiheessa lisättiin silmukoita sen verran mitä tarvitaan leuan alustaan ja jatketaan joustinneuletta kaulan pituuden verran. Jotta pipoon tulee kunnollinen kauluriosuus aletaan tuon jälkeen lisäykset, johon taisin pölliä idean jostain kauluriohjeesta. Kaulurin valmistuttua virkkasin pipon päälaen kiinni taitten siis tuon tasouneuleena aloitetun osion kaksia. Sen jälkeen poimin silmukat kasvojen ympäriltä ja neuloin 1o1n-joustinneuletta pari senttiä kasvojen ympärille.
Ensimmäinen pipo Seitsemästä veljeksestä istuu napakammin, mutta kevääksi tehty ohuempi pipo venähti nopeasti käytössä, mutta toimii silti. Päiväkodin tädeiltäkin tuli palautetta, että pipot ovat todella hyviä käytössä kun ei tarvitse sitoa nauhoja tai kiinnitellä solkia. Enköhän minä tuolla samalla ohjeella urakoi ensi talveksikin uutta pipoa. Ensi talveksi odottaa musta haalari, joten pipo voisi olla aikamoinen väripilkku, turkoosi tai keltainen voisi olla tervetullut marras-joulukuun mustuudessa.
Naapuruston teinit ovat onneksi käyneet taas kirjaamassa mielipidettään puiston varaston seinään. Viimeeksi syksyllähän nuo kunnostautuivat perusteellisesti... Saa nähdä saadaanko me tuonne mitään kivaa ensi kesäksi. Pöytäryhmänhän nuoriso tuhosi ja kaupungin miehet kävivät lanaamassa maan tasalle lahon kiipeilytelineen. Todella hulppeaa... Tälläisenä jää- ja loskakeväänä sitä myös arvostaisi tuolla puistossa kunnon metallista lapiota, jolla noita jäitä voisi vähän rusikoida pienemmäksi. Nyt kumisaappailla suojatuilla jaloilla rusikoin yhden jättiläislammikon reunoja ja koukin tuolla muovilapiolla vähän lätäkköä matalammaksi. Lapiolla ja lumikolalla tuon leikkialueen saisi hetkessä siistiksi. Jos tuolla joka päivä oltaisiin niin roudaisin varmaan oman lapion mukanani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä viestiä!