Tarinan mentävä aukko

Hyvän kirjan tunnistaa siitä, että sitä ei voi jättää kesken. Sitä on pakko lukea vaikka silmiä särkee ja ajatus ei kulje ja kun ensimmäinen kirja on loppu pitää tarttua toiseen ja hotkia sekin läpi ja jatkaa samoilla höyryillä trilogian viimeiseen osaan. Sitten se viimeinen osa loppuu. Tarina tuli hyvin päätökseen, mutta silti jäi tarinan mentävä aukko. Olisi halunnut jäädä lillumaan vielä siihen tarinan maailmaan ja epätoivoisesti selaa Amazonin suosituksia Kindlestä että saiis jotain korviketta tilalle, mutta mikään ei tunnu oikealta.

Minä kuten moni muukin hyökkäsi Nälkäpelin kimppuun. Ahmin sen loppuun työmatkan, viikonlopun ja sairasloman aikana ja nyt en oikein tiedä mihin seuraavaksi energiani upottaisin. Neuloin välissä jo loppuun yhden piponkin kun jotain tekemistä piti keksiä

Postapokalyptinen jälkiteineille suunnattu chick lit uppooaa minuun kuuma veitsi voihin, mutta tämä oli erityisen koukuttava. Kyllä Collins on taatusti Battle Royalensa lukenut, mutta eipä tuo nyt ensimmäinen kierrätetty juoni-idea tässä maailmassa ole. Jotain kirjasta kertoo se, että siihen on onnistunut koukuttumaan myös moni sellainen, jotka tähän asti eivät ole juurikaan arvostaneet sen paremmin sci fiä kuin chick litiäkään kirjallisuuden lajina. Meille roskaviihteen ja kovien rasvojen ystävillehän tämä kuitenkin on kuin tehty. Nyt sitten vaan odottelemaan leffaa...
Kuva: Hungergames wiki