torstai 19. heinäkuuta 2012

Colourscape

Viime kesänä jäi harmittamaan, että kulttuuripääkaupunkikohteista Colourscape tuli vasta niin, että meidän perheessä oli palattu sorvin ääreen. Nyt käytiin ottamassa koko rahalla vahinkoa takaisin. Ihana värikupla. Jälkeläinen ensin pelkäsi, mutta pian sitä ei pidellyt millään.

Erilaiset luolat seurasivat toinen toistaan ja välillä mietin kuinka pahasti tuonne voi eksyä (ei voinut, löysin ihan itse ulos). Hämmästyttävää oli se, että en tuntenut tuota tilaa lainkaan painostavana tai pelottavana ja nyt kuitenkin puhutaan ihmisestä, joka kieltäytyy menemästä Rautatieasemalta metroon rattaiden kanssa, koska hississä alkaa ahdistaa liikaa tilan ahtaus.

Värien lisäksi upeaa oli se miten osassa luolissa värit vain katosivat ja kaikki ympärillä muuttui harmaaksi. Myös kaavut joissa kuljimme. Meillä minä sain keltaisen kaavun ja mies ja poika vihreät. Perheen yhteiskuvassa, joka tosin jää täällä julkaisematta minä hehkuin kuin pieni aurinko ja miehet möllöttivät kuin kaksi mörrimöykkyä. Parasta oli kuitenkin nuo väri-ilotulituskuplat. Sisäistä hippiäni lämmitti kovasti nuo kaikki värit.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä ihmeessä viestiä!